Paljon ääntä, vähän vimmaa

Woody Allen on tehnyt 1970-luvun lopulta lähtien vähintään yhden elokuvan vuodessa. Tuotteliaisuus ei ole hiipunut, vaikka ohjaaja on 2000-luvulla epäonnistunut useasti. Hyvä niin, sillä harrastelijamaisen Hollywood Endingin (2002) kaltaisten pohjanoteerausten jälkeen on tuntunut fantastiselta katsoa valkokankaalta sellaisia täydellisyyttä hipovia elokuvia kuin Match Point (2005) ja Vicky Cristina Barcelona (2008). Uusimmassa You Will Meet a Tall Dark Stranger -elokuvassa on taas pientä välityön makua, mutta ei se Allenin tuotannon huonoimmasta päästä ole.

You Will Meet a Tall Dark Stranger Match Pointin tavoin uuden elokuvan tapahtumat sijoittuvat Lontooseen. Kaikkitietävä kertoja esittelee tarinan henkilöhahmot, jotka jahtaavat kukin omia haavekuviaan. Alfie (Anthony Hopkins) yrittää lykätä vanhenemista vaihtamalla vaimonsa nuoreen hepsankeikkaan (Lucy Punch). Hylätty vaimo Helena (Gemma Jones) hakee lohtua selvännäkijältä, jonka omalaatuinen terapia siivittääkin häntä eteenpäin. Alfien ja Helenan tytär Sally (Naomi Watts) ihastuu varattuun galleristipomoonsa (Antonio Banderas), ja Sallyn amerikkalainen aviomies Roy (Josh Brolin) naapuritalon latinokaunottareen (Freida Pinto).

Allen kierrättää aikaisemmista elokuvistaan tuttuja ihmissuhdekuvioita, mutta ote on entistä kyynisempi. Henkilöhahmot ajautuvat koko ajan kauemmaksi toisistaan, ja erilaiset itsekkäät motiivit ja pelot korvaavat oikean rakkauden. Tarinan loppu ei jää ainoastaan avoimeksi vaan keskeneräiseksi: ikään kuin ohjaaja-käsikirjoittaja kyllästyisi marionetteihinsa ja antaisi näiden pudota kesken kaiken.

Elokuvassa viitataan Shakespearen Macbethin kuuluisaan monologiin, jossa kuningas toteaa elämän olevan kuin hupsun tarinoima kertomus, täynnä ääntä ja vimmaa mutta vailla tarkoitusta. Tämän alakuloisen lausahduksen tunnelma lävistää koko elokuvan. Humoristisiksi tarkoitetut kohtaukset eivät paljon hymyilytä, eikä draama toisaalta vakavoidu Match Pointin oopperalliselle tasolle, vaikka elokuvilla useita yhtäläisyyksiä onkin. You Will Meet a Tall Dark Stranger jää keikkumaan komedian ja draaman valjuun välimaastoon, mikä tekee siitä keskinkertaisen draaman mutta huonon komedian.

You Will Meet a Tall Dark StrangerUlkoisesti elokuva on hiotumpi ja viimeistellympi kuin monet Allenin viime vuosien elokuvat. Dialogi on luontevaa ja näyttelijät suoriutuvat rooleistaan kunnialla, osa erinomaisestikin. Kosteasilmäinen Gemma Jones on uskottava hylättynä aviovaimona ja painajaismaisena anoppina. Josh Brolin näyttelee oivallisesti itsekeskeistä ja vilpillistä kirjailijanplanttua. Lucy Punchin esittämä bimbo on karikatyyri, mutta sellaisena mainio.

Allenin edellisen Whatever Works -elokuvan (2009) tunnelmassa oli samanlaista väsyneisyyttä ja väkinäisyyttä kuin Robert Altmanin viimeiseksi jääneessä A Prairie Home Companionissa (2006), ja moni ehtikin jo pelätä erään aikakauden loppua. You Will Meet a Tall Dark Stranger olisi edeltäjäänsä tyylikkäämpi lopetus Allenin ainutlaatuiselle uralle, mutta älykkökomedian mestari ei ole eläköitymässä. Seuraavassa elokuvassaan hän vie amerikkalaiset Pariisiin. Paikallisväristä vastaavat ennakkotietojen mukaan Carla Bruni ja Marion Cotillard.

* *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 2,7 / 9 henkilöä