Magic in the Moonlight valkokangas

On taas se aika vuodesta, kun valkokankaille saapuu Woody Allenin uusin elokuva. 1920-luvun Ranskan Rivieralle sijoittuva epookkielokuva herättää odotukset nostalgisesta katseesta jazzin täyteisille vuosikymmenille, mutta tuo kaiho ei ole läsnä Magic in the Moonlightin maailmassa. Viehättävä mysteerikertomus elää omassa maailmassaan, eikä lähde teemallisista mahdollisuuksistaan huolimatta luomaan siltoja nykypäivään.

Suuresta suosiosta nauttiva taikuri Stanley (Colin Firth) saa kutsun tuttaviensa huvilalle Etelä-Ranskaan ratkaistakseen nuoren meedion (Emma Stone) tapauksen. Onko kysymys oikeasta yhteydestä henkimaailmaan vai ovatko taidot huijauksessa vain huippuluokkaa, näiden ongelmien ratkominen kuuluu miehen erikoisharrastuksiin. Mitä enemmän aikaa Stanley viettää Sophien seurassa, sitä enemmän pragmaattisen miehen silmien edessä alkaa sarastaa maaginen maailma, jonka olemassaolon hän oli sulkenut pois jo nuorella iällä.

Magic in the Moonlight nojaa niin monille Woody Allenin elokuville tuttuun ajatukseen uskosta. Todellisuuden ja taian välisiä meriittejä on vertailtu esimerkiksi Kairon purppuraruusun (1985) satumaisessa rakkaustarinassa tai Midnight in Parisin (2011) nostalgisilla aikamatkoilla.

Järki ja usko ovat uutukaisessa nostettu jäykän kaksinasettelun taakse. Kulttuuria, tiedettä ja järkeä edustavan Stanleyn elämä on ilotonta pyörimistä yläluokkaisissa seurapiireissä. Työväenluokkaisesta pikkukaupungista tuleva Sophien taas elää tunteidensa vietävänä ja on täynnä ilkikurista iloa. Stanleyn löytäessä uskomisen ilot, alkaa hänen loogisen ajattelunsa intohimoinen puolustus tarttua Sophien ajatusmaailmaan.

Vaikka elokuva on tututtuun tapaan täynnä nimekkäitä näyttelijöitä, ei tarinassa löydy sijaa muille kuin pääparille. Colin Firthin jäyhä britticharmi sekä Emma Stonen omaleimainen komiikka toimivat hyvin Allenin elokuvallisessa maailmassa. Köykäisistä sivurooleista erottuu ainoastaan Eileen Atkinsin esittämä täti Vanessa, joka ymmärtäväisellä kädellä ohjaa Stanleyta läpi tunteiden aallokon. Vaikka Blue Jasminen (2013) kohdalla sivujuonet tuntuivatkin jo nähdyiltä, antoi elokuva muillekin näyttelijöille mahdollisuuden luoda täysiverisiä hahmoja. Magic in the Moonlightissa ei sivurooleissa päästä tekemään suurta vaikutusta, vaan hahmot ovat esillä vain kun pääparin tarina niitä tarvitsee.

Allenin pitkällä ja tuottoisalla uralla laatu ja tarjonta eivät aina kohtaa. Kun elokuvia katsoo, on huonoimmissakin elokuvissa usein mahdollisuus löytää vahvoja sivurooleja tai loistavia dialogin pätkiä. Magic in the Moonlightin maailma on hurmaavan värikäs ja yksityiskohtien runsaus on ällistyttävää. Silti kaiken tämän värikylläisyyden keskelle rakennettu tarina jää ontoksi ja dialogikin tuntuu kulkevan vain puolella höyryllä eteenpäin. Teräviä kulmia elokuvasta ei löydy, vaikka viimevuotisen Blue Jasminen loppu lupailikin, että ohjaaja pystyy vielä yllättämään katsojansa.

Erityisen yllätyksekäs elokuva ei Magic in the Moonlight ole. Se on salonkikelpoinen ja hieman lattea salapoliisikertomus, jossa totuus ei edes loppupelissä ole kovin kutkuttavan tutkimusmatkan päässä. Tarina kulkee nopeasti eteenpäin, mutta suoraviivaisuus tekee matkasta tylsän. Allen tuntuu loistavan poissaolollaan elokuvasta, vaikka temaattisesti elokuva ohjaajan filmografiaan istuukin. Pastellisävyinen hattara ei jätä suurta muistijälkeä, eikä tarjoa suuria elämänviisauksia.