Scoop kotikatsomo

Elokuvalegenda Woody Allen tuntuu totisesti rakastuneen Englantiin ja Scarlett Johanssoniin. Jo toinen peräkkäinen Allen-elokuva sijoittuu Lontooseen, ja Johansson tähdittää Match Pointin (2005) tavoin myös Scoopia. Viileän viettelijän sijaan roolihahmo Sondra on kaunis, mutta kovin nörttimäinen. Johansson saa kuitenkin Scoop -elokuvassa Match Pointia enemmän tilaa ja onnistuu vakuuttamaan myös komediennena. Sääli, että itse elokuva jää Allenin Lontoo-kaksikosta huomattavasti heikommaksi.

Elokuvan alussa tähtitoimittaja Joe Strombel (Ian McShane) huomaa kuolleensa ja matkaavansa Manalan lautturin kyydissä. Kuolleenakaan Strombel ei kuitenkaan malta olla juoksematta skuupin perässä, ja vahvan vihjeen saatuaan hän päättää ottaa yhteyttä elävien kirjoissa olevaan toimittajaan. Englannissa vierailulla oleva opiskelija Sondra Pransky (Scarlett Johansson) sattuu samaan aikaan astumaan Splendidi-taikurin (Allen) astraalikoppiin, ja saa sinne Strombelilta viestin, että rikas hurmuri Peter Lyman (Hugh Jackman) on mahdollisesti murhaaja. Sandra ryhtyy salapoliisiksi vastentahtoinen taikuri apunaan, ja päätyy vielä suhteeseenkin murhaajaksi epäillyn komistuksen kanssa.

Siinä missä Match Point oli täysin epätyypillinen Allenin elokuva, noudattaa Scoop erittäin tuttua kaavaa. Monin paikoin rikoskomedia tuo mieleen ohjaajan Keksejä ja konnia (2000) sekä Manhattanin murhamysteeri (1994) -elokuvat. Scoopissa Allen myös näyttelee itse perinteisen neuroottista höpöttäjää, joka tunnetaan jo miehen 1970-luvun klassikoistakin. Elokuvan heikkous onkin siinä, että se muistuttaa niin paljon ohjaajan aiempia teoksia. Match Pointissa Allen keksi itsensä uudelleen, mutta Scoop palaa takaisin vanhaan kaavaan.

Fantasian elementtejäkin sisältävä Scoop on silti Allenin hauskin elokuva vuosiin. Scoop on perinteistä, kevyttä komediaa, joka ei suuremmin säväytä, mutta silti viihdyttää. Käsikirjoittaja-Allen on onnistunut vitseissään ja dialogi rullaa jälleen henkeäsalpaavaan tahtiin. Scarlett Johanssonin ja Woody Allenin kemia toimii äärimmäisen hyvin, ja parin työskentelyä on riemullista seurata. Myös Hugh Jackman ja varsinkin Ian McShane ovat miehiä paikallaan. Jackman on viileän tyylikäs aristokraattihurmurina, ja McShane yksinkertaisesti loistaa karismallaan roolissa kuin roolissa, oli kyse sitten ketkusta antiikkikauppiaasta, kierosta saluunanpitäjästä tai kuolleesta toimittajasta.