Celebrity kotikatsomo

Woody Allenin teoksia voidaan tulkita komediallisen kehikkonsa rinnalla lähes sartrelaisen tylyt mitat täyttävinä tutkimusmatkoina pahoinvoivaan amerikkalaiseen yhteiskuntaluokkaan. Pessimistin teoreettisesta näkökulmasta Allen esimerkiksi "elokuvallisen romaanisarjan" leiman saaneessa trilogiassaan - Hannah ja sisaret, Rikoksia ja rikkomuksia, Miehiä ja vaimoja - hahmottaa ympäristöään dominoivaa eskapismin kummitusta ja sen poikimaa ruton omaista kollektiivi-ilmiötä, ihmisen autenttisuutta nakertavaa henkisen tyhjyyden tilaa.

On hyvä muistaa, että räiskyvällä stand up -komiikan ja sketsielokuvan kaudellaan hauskan höhlän maineeseen ajautunut Allen keksittiin "uudestaan" 70-luvun lopulla, elokuvan jonkinasteisella murroskaudella, videon vallankumouksen kynnyksellä. Siitä asti hänen hengenheimolaisuutensa Jean-Luc Godardiin (joka tuolloin, niin kutsutulla Sonimage-kaudellaan, fiksaili filmin ja videonauhan kiehtovia kollaaseja) tuntuu olleen selvä.

Neuroottisen pähkäilevillä pikkuporvarillisuuden kuvauksillaan Allen hämmentää soppaa, kirjoittaa elokuvalla todellisuuden tajun hämärtymisestä, yksilön suhteesta ympäristöönsä, harhailevan sielun suhteesta illuusion pakoreittiin, katsojan suhteesta elokuvaan. Kiehtovien teemalinjojen kulminaationa syntyi 1984 Zelig, silmän ja korvan hämäykseen, illuusioiden luomiseen ja niiden rikkomiseen tauottomasti pyrkivä pseudodokumentti, jossa mikään ei ole sitä, miltä näyttää. Myös läpi 90-luvun Allen on jatkanut vanhaa etsintäänsä, luoden muun muassa digitaaliteknologiaa hyödykseen käyttäen elokuvallisia taikatemppuja, joissa todellisuuden ja fiktion rajat revitään juuriltaan perinteisten käsitysten maastosta. Viime vuosikymmenen osalta Allenin etsinnän sinetöi Celebrity, jossa kertomuksen miljöö on muovia ja sen ytimestä etääntyvät henkilöhahmot muistuttavat Mikki Hiirestä merihädässä.

Celebrityn tarinankierteen keskus on newyorkilaisten julkimoiden rinki. Filmitähtiä, elokuvantekijöitä, taiteilijoita ja malleja tulvivan maailman periallenilaisena väliinputoajana nähdään neuroottinen juutalainen kirjailija ja toimittaja, joka kamppailee yksityiselämänsä, pintaympäristönsä ja henkilökohtaisen luomisvimman välillä. Kenneth Branaghin tulkitsema Lee Simon lähestyy keski-iän kriisiä, kulkee avioeron jälkeisen ajan haparoivia ensi askeleita. Hän on pyrkinyt saamaan valmiiksi romaania, mutta julkkiksia haastatellessaan hänen päähänsä pälkähtää ajatus teoksen siirtämisestä elokuvakäsikirjoituksen muotoon. Simon vaeltelee kimaltelevissa piireissä, muotinäytöksissä, teatterimaailmassa ja elokuvien ennakoissa, etsien samalla paitsi menestystä, myös rakkautta ja rauhaa. Toisaalla hänen ex-vaimonsa Robin (Judy Davis jälleen loistoroolissa) kohtaa charmantin tv-tuottajan, ajautuu mediapiireihin ja alkaa kohota pikkuhiljaa julkkikseksi. Samalla kun Simon vieraantuu maailmastaan, uppoaa Robin siihen yhä syvemmälle.

Celebrity alkaa kohtauksella elokuvan kuvauksista ja päättyy siihen, kun valmista teosta katsotaan valkokankaalta. Mikään väliin mahtuva ei Allenille ominaisesti muodosta ehjää kuviota. Kaikki hahmot ovat enemmän tai vähemmän hukassa itsensä kanssa. Ne, jotka ovat huonoissa väleissä myös maailman kanssa, jätetään synkästi lainehtimaan katsojan mielikuvitukseen.

Elokuvan tapa etsiä todellisuuden ja rehellisyyden, fiktion ja itsepetoksen rajoja muistuttaa Allenin vuoden 1992 teoksesta Varjoja ja sumua. Molemmat ovat mustavalkoisena kuvattuja, filmitähtien pikkurooleja pursuavia juutalaisen neurootikon odysseioja, joissa mitä vain annetaan tapahtua, rajojen hämärtyä, jotta katsoja ajautuisi hämilleen ja joutuisi hylkäämään käsityksensä elokuvasta vain "fiktiivisenä välipalana" tai "elämänmakuisena".

Celebrity on muodoltaan Allenin elokuvista hauraimpia, mutta filosofisessa kontekstissaan myös yksittäisenä teoksena arvokkaampi ja ohjaajalleen ominaisempi kuin esimerkiksi vuotta tuoreempi jazz-kuvaelma Sweet & Lowdown. Yhtymäkohta edelliseen löytyy kuitenkin - Allen-skaalan mukaan - tietyssä "kevytlevitemäisyydessä", pitkän vitsin omaisessa dramaturgiassa. Celebrityn lähtökohdat ovat syvällä pimeässä, mutta kauneimmillaan se näyttäytyy osana yhden kaikkien aikojen tärkeimmän amerikkalaisohjaajan päättymätöntä, vastaukset unohtavaa etsintää.