Veronicoiden kaksi elämää

Midnight in Paris (2011) tuntui hyvästeiltä Woody Allenin nostalgiannälkäisille tarinoille. Ajassa taaksepäin seikkaileva sankari huomasi menneisyydenkaipuun olevan kaikille aikakausille ominaista ja oppi arvostamaan nykyhetkessä elämistä. Suuri menestys sai kuitenkin Allenin jatkamaan matkoja menneisyyteen. Viimeksi hän teki sen 1920-luvun Ranskaan sijoittuvassa Magic in the Moonlightissa (2014) ja nyt Yhdysvalloissa 1930-luvulla tapahtuvan Café Societyn merkeissä.

Café SocietyCafé Society on tarina kunnianhimoisesta Bobbysta (Jesse Eisenberg), joka muuttuu ujosta apupojasta seurapiireissä sulavasti liikkuvaksi yökerhonjohtajaksi. Bronxista Los Angelesiin muuttava Bobby haaveilee samanlaisesta urasta, jonka Hollywood-studioiden ongelmia ratkova setä (Steve Carell) on itselleen rakentanut.

Juhlissa uusia kontakteja keräilevän Bobbyn eteen avautuu uusi maailma, mutta kiinnostavimmaksi tuttavuudeksi paljastuu sedän sihteeri Vonnie (Kristen Stewart). Orastavan romanssin tiellä on monia esteitä ja Bobbyn veljen menestyksellä pyörittämä yökerho houkuttelee Bobbya takaisin New Yorkiin. Uusi alku toisella puolella maata ei kuitenkaan sammuta omien valintojen jatkuvaa kyseenalaistamista.

Café SocietyKertautuvista tarinoista koostuva Café Society on täynnä hahmoja, jotka pohtivat päätöksiään ja miettivät onko suunnan vaihtaminen jo liian myöhäistä. Samat romanttiset kuviot toistuvat ikuisina luuppeina. Jopa Bobbyn kohtaamat samannimiset naiset edustavat toistuvia tilaisuuksia onneen.

Tarinan edetessä Veronicat muodostuvat vastapareiksi erilaisista maailmoista. Samalla he jäävät vain heijastuksiksi Bobbyn tekemistä valinnoista, vaikka Kristen Stewart ja Blake Lively yrittävät parhaansa luodakseen hahmoilleen syvyyttä. Pohjimmiltaan alakuloinen kertomus luopumisesta hukkuu sivujuonten ja muiden irtonaisten tarinoiden sekaan.

Café SocietyVauhdikas elokuva esittelee alati uusia hahmoja ja kuljettaa Bobbya tapaamisesta toiseen. Välillä kohtaamiset jäävät irtonaisiksi, kuten Anna Campin esittämän prostituoidun tarina tai Bobbyn sisaren ongelmat naapurin kanssa. Väenpaljous tuntuu toimivan harhautuksena tarinan tyhjyydelle. Mittavasta näyttelijäkaartista heikoimmin onnistuu koko elokuvan keskiössä oleva Jesse Eisenberg, jonka maneerit alkavat ärsyttää nopeasti.

Nopeatempoinen elokuva on Woody Allenilta totuttuun tapaan viihdyttävä kokonaisuus, mutta tarina tuntuu nopeasti yhteen kasatulta. Café Societyssa Bobby kuvailee Hollywood-kutsuja puolittain tylsäksi ja puolittain kiehtoviksi, ja samaa luonnehdintaa voisi käyttää myös Allenin uutukaisesta.

Café SocietyMoitteettomasti tehty aikakausikuvaus ja hyvin toimiva ilmapiiri tekevät elokuvasta helposti kulkevan, mutta tarinallisesti elokuva kumisee tyhjyyttään. Aineksia löytyy useaankin tarinaan, mutta keskittymiskykyä Allenilta ei tunnu niihin riittävän.

* *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo:2,3 /3 henkilöä