Myötähäpeästä ja vaikeista asioista huumorin keinoin

Pamela Tolan ohjaama Swingers (2018) kertoo neljän pariskunnan parinvaihtoviikonlopusta – kyllä, juuri sellaisesta parinvaihtoviikonlopusta. Lähtöasetelma on kepeä, mutta jokaisen pariskunnan taustalla kummittelee kriisinpoikasia lapsenhankinnasta impotenssiin ja keski-iän kriisiin. Viikonloppu kylpytakeissa tietenkin nostaa ongelmat pinnalle ja soppa on valmis. Elokuva kuvattiin viime kesän helteisessä Mäntsälässä.

Swingers perustuu tanskalaiseen menestyskomediaan, Mikkel Munch-Falsin Swingeriin (2016). Uudelleenfilmatisoinnista ei täysin ole kyse, sillä käsikirjoitus löysi uuden muodon ja sovituksen ohjaaja Pamela Tolan ja käsikirjoittaja Niina Lahtisen käsissä.

Swingers on näyttelijänä paremmin tunnetun Pamela Tolan ensimmäinen pitkä elokuva. Ohjaaja kertoo tunnelmien olevan jännittyneet mutta samalla innostuneet.

Tietenkin odotan innolla, mitä ihmiset elokuvasta ajattelevat. Meillä ei ole ollut kovin montaa ennakkokatselua, sillä elokuva valmistui aika viime tinkaan – vaikkakin ajoissa. Toivottavasti yleisön huumorintaju menee yksiin omani kanssa, Tola sanoo.

Elokuvan käsikirjoituksessa Tolaan vetosivat teemojen runsaus sekä kiinnostava ja hauska lähtöasetelma. Lisäksi Tola koki, että kiusallisuus, häpeällisyys ja vaikeat tunteet ovat kiinnostavia käsiteltäviä aiheita.

Näiden tunteiden käsittely on otollista maaperää komedialle. Tykkään itse häpeäkomedioista, Tola naurahtaa.

Tanskalainen elokuva taivutettiin häveliään saunakansan huumoriin

Elokuvan tanskalainen versio kertoo ihmisistä keski-iän kriisin kourissa: ihmisistä, jotka ovat kyllästyneitä jopa parinvaihtoon. Se maailma tuntui Tolasta vieraalta, ja siksi suomalaisversiossa suurin osa roolihahmoista saapuu parinvaihtoviikonloppuun ensikertalaisina. Sitä kautta Tola uskoo myös katsojalle syntyvän enemmän kosketuspintaa ja samaistumisen kohteita roolihahmoihin. Käsikirjoitusta piti miettiä suomalaiseen huumorintajuun sopivaksi.

Uskoisin, että vaivaantuneisuudesta kertominen ja sen näyttäminen voisi purra suomalaisiin. Vaikka suomalaiset ovat saunakansaa, niin kyllä me olemme aika häveliästä porukkaa, Tola sanoo.

Tolalle oli myös tärkeää, että hän sai tuoda omia ideoitaan ja näkökulmiaan elokuvaan.

Koin, että maailmankuvan, joka elokuvassa on, on oltava sellainen, jonka voin itse allekirjoittaa, Tola sanoo.

Se tarkoitti esimerkiksi sitä, että alkuperäiskäsikirjoituksen naisroolit muuttuivat sovitusvaiheessa. Tanskalaisessa alkuperäisversiossa naiset olivat Tolan mukaan sivuosassa ja tiettyyn muottiin mahdutettuja.

Elokuvan ajatus oli, että keski-ikäinen nainen on vähän surkea. Mietin, haluammeko väittää, että keski-ikäinen nainen on sellainen, että on syytäkin vaihtaa nuorempaan. Meidän elokuvassa vanhemmat naiset ovat upeita, Tola sanoo.

Asioiden käsittely komedian kautta on Tolan mielestä hyvä tapa käsitellä vaikeita asioita. Kaikessa voi nähdä huumoria.

En itse tykkää katsoa elokuvia, jotka ovat vain ahdistavia. Kun asioille voi pikkuisen nauraa, ne on helpompi ottaa vastaan. Surun ja ahdistuksen keskellä on hirvittävän voimaannuttavaa ja eheyttävää, kun voi hetkellisesti nauraa. Suru, ahdistus ja nauru eivät ole toisiaan poissulkevia, Tola sanoo.

Tola halusi tuoda myös elokuvan äänimaailmaan swinger-meininkiä. Ääniraidassa soikin muun muassa swing ja jazz.

Tapasimme elokuvan säveltäjä Pessi Levannon ja äänisuunnittelija Jyrki Rahkosen kanssa jo ennen kuvauksia ja mietimme pitkään säveltäjän kanssa elokuvan äänimaailmaa. Toisaalta mietimme myös sitä, miten voisimme hieman sekoittaa asioita, samalla tavalla kuin elokuvassa sekoitetaan synkkää ja kevyttä. Olen itse äänellisesti herkkä ja äänet vaikuttavat minuun voimakkaasti. Siksi äänimaailma oli minulle elokuvassa tärkeä asia, Tola sanoo.

Tie näyttelijästä ohjaajaksi

Siirtyminen kameran toiselle puolelle ja pitkän elokuvan ohjaaminen on ollut jo pitkään Tolan tavoitteena ja unelmana. Mahdollisuus ohjata Swingers-elokuva tuli silti yllättäen.

Elokuvan näyttelijät kiittelivät pressitilaisuudessa Tolan ohjaamisessa näkyvän näyttelijätaustan hyvällä tavalla. Osa näyttelijäkaartista tunsi toisensa jo pitkältä ajalta. Esimerkiksi Pamela Tola, Aku Hirviniemi ja Marja Salo ovat kaikki Teatterikorkeakoulun samalta vuosikurssilta.

Tuttuus ei silti pelasta näyttelijääkään myötähäpeän tunteilta. Siitä näyttelijä voi kuitenkin ammentaa omaan työhönsä.

Aloitimme tietoisesti niistä kiusallisista kohtauksista, joissa kaikki olivat paikalla ja joissa oli kiusallista olla. Näyttelijälle on hyvä, jos voi käyttää omaa olotilaansa kohtauksessa hyödyksi ja kääntää sen vahvuudeksi. Vaikeaa tunnetta vastaan ei kannata taistella vaan mennä sitä vastoin sitä kohti, Tola sanoo.

Hyppy kameran edestä sen taakse on ollut Tolalle mielekäs, mutta hän tunnistaa ihmisten halun lokeroida näyttelijä tiettyyn sopivaan lokeroon.

Totuus on kuitenkin se, että moni luova ihminen haluaa ja kykenee tekemään monenlaisia asioita. Olen tehnyt kameran edessä töitä 15 vuotta, se on minulle arkipäivää. Tämä on vain nyt toisesta kulmasta ja roolista samaa asiaa. Mutta olen huomannut, että joskus ihmisiä kummastuttaa, mitä kaikkea oikein haluat tehdä, Tola sanoo.

Seuraavaksi Tola aikoo palata kesken jääneen elokuvakäsikirjoituksen pariin. Työn alla on vanhempien naisten road movie, jota hän on työstänyt jo pidempään.

Mutta kunhan tämä kiertue elokuvan kanssa päättyy, pidän hetkisen lomaa. Viimeiset yhdeksän kuukautta ovat olleet aika tiukkaa aikataulua, Tola päättää.

Lue myös