Frozen Land kotikatsomo

Kotimaiseen elokuvaan ei päivänpaiste edes pilkahda pilvien välistä. Levottomat ja Kuutomolla -elokuvista tunnetun Aku Louhimiehen ohjaus Paha maa on sen verran synkkä ja melankolinen, ettei katsomistuokion jälkeen vähään aikaan naurata. Pessimistinä voi vain todeta, ettei elämään tai elokuvaan pety, kun ei siltä mitään odotakaan.

Elokuvan käsikirjoitus on mielekäs ja idea lupaava. Toisaalta kertomus nousee Leo Tolstoin novellista Väärennetty korkolippu ja toisaalta Eppu Normaalien Murheellisten laulujen maa -kappaleesta. Tarina kertoo pahan olon siirtymisestä ihmiseltä toiselle. Julma kohtalo kuljettaa eteenpäin ihmisiä saaden tarinat risteytymään keskenään. Työttömyys, viina ja rikokset sotkevat elämää ja voittajia ei tästä elokuvasta löydy.

Jarmo Lampelan Joki-elokuvaa (2001) muistuttava episodimainen kerronta ja monilinjainen tarina tuovat mielenkiintoa elokuvaan, mutta ongelmaksi nousee elokuvan rytmittäminen. Siinä missä alkuosa on nopeatempoinen, on elokuvan loppuosa hitaasti pohdiskeleva ja yksinkertaistuva. Katsottaessa tulee olo, kuin seuraisi kaksiosaista televisiosarjaa. Sen verran erilaiset ovat elokuvan puoliskot ja toisaalta sen verran tyypilliseltä televisionäyttelemiseltä näiden suomalaisten joka elokuvan tähtien suoritukset vaikuttavat.

Elokuvan mainonnassa on teemoiksi mainittu rohkeus, anteeksianto ja pahasta olosta selviäminen. Kaiketi näitä käsitellään elokuvassa, mutta lähinnä siten, että niistä mikään ei toteudu. Enemminkin Pahan maan kantavaksi teemaksi nousee suomalainen itsesääli ja siinä rypeminen. Vastoinkäymisten syytä haetaan ulkopuolisista, joten itsesäälistä eivät tarinan henkilöhahmot edes yritä rämpiä ylös. Kaiketi tässä maassa taiteeksi edelleen ymmärretään vain maailman murheet ja luomisen tuska.

Synkkien teemojen ohella ei elokuva juuri muutenkaan naurattanut. Jätettyäni välistä tuotoksen teatterikierroksen, olivat suuret puheet, palkinnot ja hehkuttavat arvostelut saaneet minut vakuuttuneeksi, että tämä kotimainen elokuva poikkeaisi jotenkin toisista. Näyttäisi kuitenkin siltä, että elokuvalle ovat vain sattuneet suotuisat markkinoinnin aallot.

Juuri ennen teatteriensi-iltaa sai Paha maa runsaasti julkisuutta, sillä ohjaaja Aku Louhimies ja tuottaja Markus Selin pitivät mekkalaa, millaiseksi lopullinen versio leikattaisiin. Puolestaan juuri ennen videon julkaisupäivää nimettiin elokuva ehdolle Euroopan elokuvapalkinnon saajaksi. Kuvaus on saanut siten kiitettävästi julkisuutta, huomiota ja palkintoja.

Kokonaisuutena dvd-julkaisu on toimiva. Ekstroina on trailereita ja poistettuja kohtauksia runsain mitoin. Parasta antia on puolituntinen dokumentti elokuvanteosta. Siinä käydään läpi koko prosessi idean saamisesta, kirjoituksen kautta käytännön toteutukseen, niin näyttelemisen kuin teknisenkin puolen kannalta. Tämä pläjäys onkin kuin pikaopas siihen, millaista on suomalainen elokuvanteko nykyisellään.

Itse elokuvalta olisi kuitenkin toivonut jämäkkyyttä loppuun asti. Yli kaksituntinen kesto kaipaisi tiivistystä ja leikkausta. Tällä hetkellä Paha maa muistuttaa pitkänmatkan linja-autoa, joka kiitettävästi kaupungin ruuhkista selvittyään ja moottoritiellä hetken hurautettuaan unohtaa päämääränsä ja eksyy harhailemaan kapeille sivuteille.