Uusi ote tuttuihin hahmoihin

Seitsemäs Risto Räppääjä -elokuva aloittaa uuden aikakauden Sinikka ja Tiina Nopolan lastenkirjoihin perustuvien elokuvien sarjassa. Kolme edellistä räppääjä-elokuvaa olivat Timo Koivusalon ohjaamia ja tuottamia, mutta nyt tuotannosta vastaa taas ensimmäiset kolme elokuvaa tuottanut Rimbo Salomaa.

Salomaan mukaan Nopolat olivat ottaneet häneen yhteyttä ja ehdottaneet yhteistyön jatkamista. Ensimmäisenä Salomaa oli soittanut säveltäjä Iiro Rantalalle, joka teki musiikin kolmeen ensimmäiseen elokuvaan. Kun Rantala oli saatu mukaan, Salomaa pyysi ohjaajaksi Markus Lehmusruusua, joka on ohjannut komediasarja Konttoria Solar Filmsille.

Olen tekstilähtöinen ohjaaja, ja ensi töikseni luin Risto Räppääjä ja pullistelija -kirjan, joka tuntui monella tapaa omakohtaiselta. Huomasin ymmärtäväni hahmoja, ja tarina oli samastuttava. Aloimme työstää käsikirjoitusta yhdessä Tiina ja Sinikka Nopolan kanssa, Lehmusruusu kertoo.

Saa tanssia

Risto Räppääjät olivat Lehmusruusulle jonkin verran tuttuja sekä kirjoina että elokuvina, sillä hänellä itsellään on pieni lapsi. Elokuvaa tehdessään ohjaaja halusi kuitenkin tietoisesti unohtaa aiemmin tehdyt filmatisoinnit ja keskittyä omaan visioonsa.

Halusimme tehdä hauskan, vauhdikkaan ja koskettavankin koko perheen elokuvan, jossa musiikki ja tanssi olisivat entistä enemmän keskiössä. Myös visuaalisesti tarinankerronta haluttiin kohottaa uudelle tasolle.

Elokuvan koreografiasta vastaa tanssija-koreografi Reija Wäre. Lehmusruusun mukaan musiikin ja koreografian kanssa tehtiin paljon töitä jo käsikirjoitusvaiheessa.

Musiikki- ja tanssinumerot eivät pysäytä tarinaa, vaan ne ovat osa sitä. Henkilöille tulee ikään kuin pakottava tarve laulaa juuri sillä hetkellä. Elokuvan loppukohtaukseen halusin sellaisen fiiliksen, että tanssia saa, vaikkei niin osaisikaan.

Näyttelijäkaarti uusiutui

Kukaan uuden Risto Räppääjän näyttelijöistä ei ole esiintynyt sarjan aikaisemmissa elokuvissa, vaan roolituksenkin osalta on aloitettu puhtaalta pöydältä. Kaikki henkilöhahmot ovat nyt hiukan nuorempia; Risto Räppääjä, Nelli Nuudelipää ja Sylvester Pöntinen ovat 11-vuotiaita.

Rimbo Salomaan mukaan lapsinäyttelijöitä etsittiin pääkaupunkiseudun musiikkipainotteisista kouluista ja tekijöiden omien some-kanavien kautta. Videohakemuksissa piti esitellä itsensä, laulaa ja tanssia.

Risto Räppääjää näyttelevä Silmu Ståhlberg löytyi lopulta Kuopiosta. Salomaa kiittelee Ståhlbergin vanhempia, jotka jaksoivat ajaa poikaa pääkaupunkiseudulle kuvauksiin.

Markus Lehmusruusu ei ole tässä mittakaavassa aiemmin ohjannut lapsia, mutta työskenteli ensimmäisenä opiskelukesänään lasten kesäleirillä ohjaajana.

Lapsen maailma on tullut tutuksi myös oman lapsen kautta, ohjaaja sanoo.

Monenlaista mieheyttä

Lehmusruusulle oli tärkeää, että elokuvassa ei aliarvioida lapsikatsojia.

Valitettavan usein lastenelokuvissa yksinkertaistetaan ja pehmennetään asioita liikaa. Vaikeita asioita ei uskalleta käsitellä, vaikka lapset niitä kuitenkin kokevat. Esimerkiksi 11-vuotiailla on jo vaikka minkälaisia ihmissuhdekuvioita. Myös isäsuhde on keskeinen teema elokuvassa.

Aikuiskatsojalle elokuvasta nousevat ehkä eniten esiin erilaiset miehenä olemisen tavat ja maskuliinisuuteen liitetyt stereotypiat. Kulttuurisesti miehille suotu liikkumatila on edelleen monilta osin kapea, ja se näkyy nuorten poikienkin elämässä.

Mediassa puhutaan nykyään paljon poikien hyvinvoinnista, toksisesta maskuliinisuudesta ja siitä, mitä mies saa olla. Se on tavallaan osa sitä samaa keskustelua kuin #MeToo ja naisten voimaantuminen. Miehinen kovistelu ja ahtaat roolimallit pitää kyseenalaistaa, Lehmusruusu sanoo.

Sekä Ristoa että Sylvesteriä on kiusattu koulussa runoharrastuksen takia. Elokuvassa kuitenkin painotetaan, ettei pullistelukaan ole pahasta, jos voimaharjoittelu todella kiinnostaa.

Tärkeintä on, että jokainen saa olla juuri sellainen kuin on ja että sama vapaus annetaan myös muille.

Masentunut ja orava

Risto Räppääjä ja pullistelija on Markus Lehmusruusun (s. 1983) ensimmäinen pitkä elokuva. Vuonna 2015 Aalto-yliopistosta valmistunut elokuvaohjaaja on tehnyt aikaisemmin lyhytelokuvia, mainoksia ja tv-sarjoja.

Lehmusruusu kokee absurdin draamakomedian itselleen läheiseksi tyylilajiksi.

Pidän tilanteesta nousevasta komediasta ja erityisesti traagisen kautta syntyvästä huumorista, joka voi sekä naurattaa että itkettää samaan aikaan.

Lehmusruusu kertoo viime vuosien olleen ammatillisesti tapahtumarikkaita ja työntäyteisiä. Tällä hetkellä hän työstää ensimmäistä omaa pitkän elokuvan käsikirjoitustaan, joka on valittu maineikkaan TorinoFilmLabin projektiin. Myös Juho Kuosmasen Cannes-palkittu Hymyilevä mies (2016) syntyi TorinoFilmLabin myötävaikutuksella.

Käsikirjoitukseni yhdistelee draamakomediaa ja scifiä. Se kertoo masentuneesta miehestä, joka löytää viimeisen oravan maailmassa, jossa ei enää ole eläimiä.

Lue myös