Taru sormusten herrasta: Kuninkaan paluu kotikatsomo

Peter Jacksonin mahtiprojektia eli elokuvasovitusta Tolkienin Sormusten herrasta saavat nyt kaikki killittää kyltymättömästi kotikatsomoissaan. Trilogian päättävä Kuninkaan paluu on julkaistu tupla-dvd:nä ja kaupan hyllyltä saa myös koko trilogian kattavan paketin. Jatkossa on varmasti tarjolla vielä spesiaaliversioita ja keräilijän unelmia.

Vaikka Tolkienin tarun olen joskus juniorina tavaillutkin, niin seikkailun suureksi ystäväksi en ole koskaan lukeutunut. Kyseessähän on ikiaikainen myytti hyvän ja pahan kamppailusta, josta Tolkien on tehnyt oman mielikuvituksellisen versionsa. Toisille suuri hyvän ja pahan myyttiin pureutuva fantasiaseikkailu on juuri tätä, toisille se on Tähtien sotaa ja joillekin jotain aivan muuta.

Kolmeen osaan jaetun elokuvan yksittäisten osien arviointi itsellisinä elokuvina on kimuranttia puuhaa. Oscarien jakajat ratkaisivat ongelman antamalla ison kasan pystejä päätösosalle. Kuninkaan paluu ei ole yhdentoista Oscarin elokuva, mutta trilogia kokonaisuudessaan on komeana sovituksena ja kaupallisena riemuvoittona markkinapalkintonsa ansainnut.

Ensimmäisenä osana Sormuksen ritarit pohjusti trilogiaan myyttisiä lähtökohtia, joiden odotti jatkossa syvenevän. Kaksi tornia oli kuitenkin vain yhtä suurta taistelua ja Kuninkaan paluussa tarinalankoja sommitellaan yksiin näyttävällä tarmolla. Keski-Maan kiehtova maailma kuin tarinan hahmotkin jäävät ulkoisen mekastuksen jalkoihin, eivätkä hobitit, haltiat, örkit ja muut kummajaiset jaksa erikoisuudellaan loputtomasti ihastuttaa. Ja vaikka mikään Tolkien-puristi en olekaan, niin Kuninkaan paluun lopetus jäi kyllä ihmetyttämään.

Televisioruudussa myös seikkailun visuaalinen lumovoima kuihtuu väistämättömästi ja kun tarinassa ei ole aineksia kantaa yli kolmen tunnin kestoa, on lopputulos tasapaksu. Mieleen tulee lähinnä tietokonepeli, jota olisi mukaansa tempaavaa pelata, mutta jonka pelkkä katsominen on vain tylsää. Silmiin pistivät myös räikeät erot elokuvan tehosteiden toteutuksessa. Paikoin on oltu hyvin huolellisia, mutta toisaalla tehosteet ovat jopa niin onnettomia, että ne särkevät jo ikävästi elokuvan illuusiota. Arkinen osoitus siitä miten elokuva ei illuusion luojana kykene korvaamaan kirjaa.

Dvd-painoksen lisämateriaalit ovat runsaat, mutta pääasiassa pelkkiä tuotantofirmojen kyhäämiä promootiopätkiä. Bonusmateriaalien mielenkiintoisin anti on National Geographicin dokumentti, jossa edes yritettiin etsiä tarun hahmoille ja tapahtumille jotain historiallista kontekstia pelkän mainospuheen sijaan. Dvd-julkaisujen lisukkeista mielenkiintoisimpia ovatkin lähes aina muut kuin tuottajatahojen "näin tehtiin" -pätkät, hyvänä esimerkkinä ekstrojen eliittiin lukeutuva BBC:n dokumentti Manaajan UK-painoksella.

Jacksonille on toki kumarrettava mittavan projektin läpiviennistä. Eräs suuri ja viihdyttävä elokuvatarina on nyt saatettu päätökseen. Ehkäpä elokuvarintamalla olisi nyt aikaa ja tilaa myös muulle.