Hobitti: Odottamaton matka – Extended Edition kotikatsomo

Muistan elävästi, millaisen vaikutuksen Peter Jacksonin Taru sormusten herrasta -elokuvien (2003–2005) erikoisversiot ilmestyessään tekivät. Komeat dvd-boksit vastasivat fanien kysymyksiin syventämällä teatteriversioissa nähtyä materiaalia ja täydentämällä niiden teemoja. Ne määrittelivät, millaisia erinomaisten dvd-kokonaisuuksien pitäisi olla.

Pidennettyjen elokuvien lisäksi mukana oli myös reippaasti lisämateriaalia, jonka kaluamiseen pystyi upottamaan useita tunteja. Tavanomaisten making of -dokumenttien lisäksi mukana oli myös elokuvien aihepiiriin, hahmoihin ja taustoihin keskittyvää materiaalia, joka auttoi ymmärtämään, miten yksityiskohtaista työtä Jacksonin tiimi joutui tekemään kääntäessään Tolkienin fantasiatrilogiaa valkokankaalle.

Odotetusti myös Sormusten herrojen esiosana toimivan Hobitti-trilogian ensimmäisestä osasta Odottamattomasta matkasta on julkaistu pidennetty versio. Kuten Sormusten herra -erikoisversiot aikanaan, myös tämä paketti ilmestyi markkinoille jatko-osan tehdessä tuloaan teattereihin. Boksi muistuttaa edeltäjistään myös ulkoasullaan ja ekstrojen numeroinnilla, mikä miellyttänee sarjan faneja. Levyjä on viisi ja erikoismateriaaleissa riittääkin kahlattavaa muutamaksi toviksi.

Elokuvan juonta lienee turha sen kummemmin referoida, sillä tarina on kaikille tuttu. Oleellista on kuitenkin muistuttaa, että elokuva sai ilmestyessään erittäin runsaasti kritiikkiä. Kaikkien kääpiöiden nimien muistaminen oli murheista pienimpiä, sillä avausosan tarina ei tuntunut etenevän mihinkään. Arvosteluissa jaksettiin kyllästymiseen asti muistuttaa ohuehkosta lähdeteoksesta, josta yritettiin väkisin vääntää eeposta. Sormusten herrojen asettama rima oli yksinkertaisesti liian korkealla, vaikka yleisöä Bilbo Reppulin (Martin Freeman) ja kääpiöiden seikkailu tuntuikin kiinnostavan.

Omat odotukseni pidennettyä versiota kohtaan eivät olleet korkealla. Teatteriversio näytti turhankin digitaaliselta ja tuntui rakentuvan episodimaisesti toistuvien ansojen ja näyttävien pakokohtausten varaan. Alhaisiin odotuksiini vaikutti myös se, ettei varsinaista elokuvaa ole pidennetty kuin 13 minuutin verran – se kuulostaa yllättävän vähältä, kun ottaa huomioon elokuvan jo valmiiksi hulppean keston.

Ennakkoluulot karisevat kuitenkin nopeasti, sillä Jackson on onnistunut mahdottomassa ja tehnyt trilogiansa avausosasta teatteriversiotaan selvästi paremman elokuvan. Suurin osa lisäyksistä on ympätty avaukseen, jossa kuvataan Ereborin kääpiövaltakuntaa ja sen tuhoa. Lisäykset pohjustavat Smaugin autioittamassa maassa (2013) syvenevää ahneuden teemaa ja pönkittävät koko trilogian sisältöpuolta. Haltioiden ja kääpiöiden välirikon syitä avataan tarkemmin, eikä tilanne enää näytäkään niin yksipuoliselta, kuin miltä se teatteriversion nähneiden silmissä vaikutti. Näiden tarinallisten perustusten vahvistaminen tekee elokuvan katsomisesta heti mielekkäämpää.

Kehuista huolimatta lisäyksiin mahtuu myös täysin tarpeetonta tavaraa, kuten Hiisikuninkaan yllättävän kammottava laulukohtaus – en odottanut Bilbon seurueineen poikkeavan Disneylandiin. Tällaisen materiaalin olisi toivonut jäävän leikkauspöydälle, sillä kohtaus rikkoo tarinan tempon.

Eräs toinenkin asia kokonaisuudessa häiritsee. Kun lisämateriaalia on ainoastaan 13 minuuttia ja erot lopputuloksissa ovat näinkin suuria, miksei lisäyksiä ole voinut sisällyttää jo teatteriversioon? Kun poisjätettyä materiaalia on alle vartin verran, syy ei voi olla elokuvan kestossa. Ja mikäli ongelma oli kestossa, muistan parikin laulua, jotka olisi voinut tiputtaa tarinan tieltä pois.