Taru sormusten herrasta – Sormuksen ritarit kotikatsomo

Viime vuoden lopulla huikean ennakkokohun saattelemana valkokankaalla nähty Sormusten herra -trilogian ensimmäinen osa oli valtaisa menestys ja toi tervettä vastapainoa Tähtien sodan uuden tulemisen muodostamalle mediakuplalle. Toisin kuin Lucasin avaruussaagan uudet osat Taru sormusten herrasta - Sormuksen ritarit oli ihan oikeasti hyvä elokuva.

Miten sitten modernin fantasian isäksi mainittu herra Tolkien olisi suhtautunut hänen tunnetuimman teoksensa ympärille syntyneeseen markkinahumuun? Todennäköisesti hänelle tulisi suurena yllätyksenä, kuinka hyvin hänen teoksensa on onnistuttu siirtämään sukupolvelta toiselle. Suurimpana edesauttajana lienee hyvin oikeuksistaan kiinni pitänyt perikunta. Teosten uusintapainosten lisäksi elokuvatrilogia on suorastaan nerokas keino markkinoida Tolkienin tarustoa uusille kuluttajapolville.

Osittain syytä menestykseen on etsittävä myös siitä, kuinka vähän Keskimaan tarinoita on nähty valkokankaalla. Ralph Bakshin 1970-luvun lopussa luoman ja ristiriitaisen vastaanoton saaneen animaatioelokuvan jälkeen seurasi pitkä tauko ennen kuin trilogian filmausoikeudet tulivat uudelleen jakoon. Ratkaisu oli siinä mielessä oikea, että vasta viime vuosina on ollut mahdollista luoda niitä loistavia fantasiamaisemia, jotka muodostavat koko elokuvan oleellisen selkärangan.

Tekijät ovat myös tiivistäneet mammuttimainen romaani onnistuneesti hyvin toimivaksi tarinaksi. Turhat rönsyt on karsittu pois ja osa kohtauksista on muokattu nykykatsojalle sopivaan muottiin. Tosin fanaattisemmat Tolkien-fanit olisivat varmasti halunneet nähdä muutakin, mutta raaka tosiasia on, että paljon enempää materiaalia ei kolmeen tuntiin olisi voinut enää lisätä. Taru sormusten herrasta - Sormuksen ritarit on toteutukseltaan niin tarkkaan harkittu, että tuskin paremmin ei Tolkien taru voisi valkokankaalle kääntyä.

Taru sormusten herrasta - Sormuksen ritarit on elokuvana varmasti klassikon kannuksensa ansainnut. Pieni varoituksen sana lienee silti paikallaan, sillä videoversion ostajalla voi olla edessään pienoinen pettymys. Videoversion katselu vaatii nimittäin vähintään laajakuvatelevision tai peräti videotykin, koska kuvan koko on mustien palkkien ansiosta typistynyt aika mitättömäksi. Tavallisesta televisiosta katsottuna katselukokemus saattaa olla aika lattea, vaikka tarina sinällään tuntuukin edelleen hyvältä ja toimivalta. Mikäli elokuvan on nähnyt jo pariinkin otteeseen on kasetin hankkiminen tietyssä mielessä hukkainvestointi. Viisaan kuluttajan pitäisi ehkä miettiä kannattaako tempautua mukaan markkinahumuun, sillä trilogian ensimmäisestä osasta on jo lähes kaikki nähty ja koettu, eikä kakkososan ensi-iltaan ole enää montakaan kuukautta aikaa.