Taru sormusten herrasta: Kuninkaan paluu valkokangas

Monivuotinen projekti siirtää J.R.R. Tolkienin suurteos Taru sormusten herrasta valkokankaalle on siis saatu päätökseensä. Ohjaaja Peter Jackson otti kerralla jättiläisen harppauksen elokuvantekemisen marginaalista suoraan suurimpaan mahdolliseen eeppiseen seikkailuun. Trilogian aloitus, The Fellowship of the Ring, ilmestyi vuonna 2001. The Two Towers -nimeä kantava keskimmäinen osa näki ensi-iltansa viime vuonna. Nyt teattereihin on saapunut Keski-Maan kohtalon ratkaiseva viimeinen elokuva, The Return of the King.

Jackson näytti kaapin paikan heti ensimmäisellä osalla saaden myös vaativimpien Tolkien-fanien hyväksynnän. Samassa hengessä edettiin myös toisessa osassa, vaikka sitä rasittikin lievä pirstaleisuus, joka johtui rinnakkaisista juonilinjoista ja tietynlaisesta päämäärättömyydestä. Nämä ovat kuitenkin anteeksiannettavia, koska kyseessä on aina yhtä hankala pitkän tarinan välipalikka. Ympyrä suljetaan nyt vähintään yhtä tyylikkäästi The Return of the King -elokuvalla, joka tarjoaa viimeisetkin puuttuvat palat viitekehyksen kokonaisuuteen.

Myös näkökulma suhteessa tarinaan muuttuu. Siinä missä ensimmäinen elokuva seurasi Sormuksen saattueen matkaa ja toinen osa hajautti kerronnan useaan risteilevään juonilinjaan, tiivistyy kerronta viimeisessä elokuvassa. Perusjuonilinjoja on kaksi: Frodon (Elijah Wood), Samin (Sean Astin) ja Klonkun (äänenä Andy Serkis) uuvuttava matka kohti Tuomiovuorta sekä vääjäämätön sota, joka uhkaa peittää alleen koko Keski-Maan. Jälkimmäistä peilataan erityisesti velho Gandalfin (Ian McKellen) sekä kuninkuutensa lunastavan Aragornin (Viggo Mortensen) kautta. Teemana sota nousee erityisasemaan myös ajallisesti, koska Gondorin kaupungin Minas Tirithin piiritys haukkaa elokuvan kokonaiskestosta miltei puolet.

Kolmas osa on dramaattisesti kaikkein ehein päämäärien ollessa ensimmäistä kertaa selkeästi saavutettavissa - ja tavallaan tässä onkin kysymys kolme ja puolituntisesta draamallisen kaaren taitoskohdasta. Käsikirjoittajat ovat kauttaaltaan koko trilogian tiivistäneet onnistuneesti Tolkienin keskeiset teemat elokuvien kerronnalliseen keskiöön ja pitäneet juonen ekonomisesti kasassa. Kolmannessa elokuvassa luopumisen, ystävyyden ja petturuuden, sodan ja urheuden teemoja käsitellään vielä aiempaa suurieleisemmin, mistä syystä myös emotionaalinen lataus on suurin. Jacksonin sovituksesta jää kuitenkin kaipaamaan muutamaa kirjassa keskeiseen asemaan nousevaa tapahtumaa, mutta luultavasti nekin saamme nähdä pidennetyssä dvd-versiossa.

Kaikki kolme The Lord of the Rings -trilogian elokuvaa ovat niin hyvin tehtyjä kuin olla vain voi, ja niiden monipuolisuutta sekä elinvoimaisuutta tuskin tullaan vuosikausiin ylittämään. Erikoistehosteista ja näyttelijätyöstä alkaen kaikessa näkyy huolellisuus, uskollisuus ja kunnioitus alkuperäistä tarinaa kohtaan sekä erinomainen tekemisen riemu. Tolkien asetti kirjoillaan fantasiakirjallisuuden riman erittäin korkealle ja tuotti ehkä tahtomattaankin teoksen, johon muita fantasiatarinoita verrataan. Peter Jackson on nyt tehnyt saman elokuvillaan lunastaen sekä lupauksensa että ennakko-odotukset.