Cinderella Man kotikatsomo

Ei ole kovin palkitsevaa käsitellä viihde-elokuvaa, joka on yhtä jännittävä kuin vanhainkodin leipäkoneen hurina. Tosielämän selviytymistarinaan perustuvan Cinderella Manin suurin heikkous on juuri siinä, että se perustuu tositarinaan, jonka lopputulema on päivänselvä jo ennen katselun aloittamista. Siksi elokuvasta puuttuvatkin tyystin kaikki jännitteet, ja se on miinuksista niitä suurimpia. Tämän suhteen esimerkiksi Rockykin (1976) on paljon iskevämpi ja särmikkäämpi, nyrkkeilytaidottomasta Stallonestakin huolimatta.

Erilaisia, tosia tahi ei, rääsyistä rikkauksiin -tuhkimokertomuksia on väännetty maailman sivu. Siihen listaan ulkokohtainen Cinderella Man ei tuo mitään uutta vaan liittyy kiltisti pitkän jonon jatkoksi, toisin kuin Eastwoodin palkittu ja aidosti koskettava Million Dollar Baby (2004).

Urheilijan muotokuvana Howardin kilttiä ja puhtoista nyrkkeilytarinaa on edes turha verrata Kuin raivoon härkään (1980), koska elokuvat sijoittuvat eri ulottuvuuksiin. Myös osittain epäonnistunut Ali (2001) kertoo jostain ihan muusta maailmasta. Cinderella Manissa tönköt ottelukuvaukset sitä paitsi töksähtäen keskeyttävät sinänsä sujuvan lama-ajan kerronnan ja ajankuvan. Kun vielä suomenkielisessä tekstityksessä puhutaan kierroksista eikä eristä, niin kaura alkoi olla valmis. Ekstroissa olisi saanut olla enemmänkin vanhaa ottelufilmiä. Vaikuttipa sen verran verevämmältä touhulta kuin itse elokuvan varjonyrkkeily.

Ron Howard ei ole mikään osaamaton ohjaaja vaan totaalisen särmätön kiiltokuvien kuvittaja, jota ei omaperäiseksi voi sanoa. Omaperäisyys kun vaatii jonkinasteista persoonallisuutta, rohkeutta ja riskien ottamista. Howardin tapa pelata takuuvarman päälle miellyttääkseen katsojia ansaitsee asian sanomisen suoraan. Onnenpäivien punapää on ennen kaikkea laskelmoiva ruskeakieli, jonka pintakiiltoiset elokuvat alkavat lähes poikkeuksetta puolivälin jälkeen ahdistaa lipevällä miellyttämisen tyrkyllään. Minkäänlaista alkeellistakaan ajattelun haastetta ne eivät tarjoa, korkeintaan ihan kivannäköistä ajanvietettä pariksi tunniksi. Mutta tehdään Hollywoodissa heppoisempaakin viihdehumppaa, se täytyy myöntää. Kyllä näitä katsoo, sillä Howard kuitenkin pärjää näyttelijäohjaajana.

Näyttelijätyö onkin Cinderella Manin ehdoton suola. Tuntemattomamman, kovaa oikeaa vastustajilleen tarjonneen nyrkkeilijälegendan, James J. Braddockin, itseensä imenyt Russell Crowe on jopa liiankin hyvä jättäen muut nimekkäät kollegat varjoonsa. Mutta sekään ei nyt ole mikään uutinen.