Solo: A Star Wars Story valkokangas

Vuonna 1977 ensimmäisessä Star Wars -elokuvassa katsojat tapasivat Han Solon (Harrison Ford), joka esiteltiin kaiken nähneenä, kyynisenä salakuljettajana, jolle tärkeintä oli ennen kaikkea oman nahkansa varjeleminen. Elokuvan aikana hän kuitenkin oppii välittämään uusista ystävistään ja palaa näiden synkimmällä hetkellä auttamaan heidät hädästä. Hahmon kaari oli oleellinen osa tarinan kliimaksia, ja varmasti yksi syy, miksi Tähtien sota vetosi heti ilmestyttyään niin vahvasti katsojiin.

Vuonna 2018 teattereihin saapuu esiosa, Solo: A Star Wars Story, jossa paljastetaan, että jo nuoressa Han Solossa (Alden Ehrenreich) oli idealistin vikaa. Hän on aina välittänyt ystävistään ja ollut valmis uhraamaan henkensä näiden vuoksi. Hän on aina halunnut kaikille läheisilleen parasta. Ja jos hänellä on mahdollisuus auttaa heikommassa asemassa olevia, hän on valmis luopumaan rikkauksista ja jatkamaan mutisematta kohti uusia seikkailuja.

Ehrenreichin Solo on siis täysin eri hahmo kuin Fordin Solo. Tarina pyrkii tiivistämään useita vuosia Solon elämästä kahteen tuntiin ja viiteentoista minuuttiin. Se yrittää olla keikkaelokuva, rakkaustarina, avaruusseikkailu ja hetkittäin länkkäri. Esiteltyjen hahmojen kaarti on laaja ja osa hahmoista tuntuu olevan mukana vain kuolemassa.

Uusin Star Wars Story on täysin epätyydyttävä, eikä millään elokuvassa nähtävällä ole mitään panosta, koska tarinan luonteen vuoksi sen lopputulos on pitkälti ennakoitavissa. Kaikki näyttää harmaalta.

Samat ongelmat vaivasivat myös Rogue Onea, mutta ainakin se käytti kokonaan uusia hahmoja ja kantoi mukanaan ideatasolla rutkasti enemmän potentiaalia. Rogue Onen tavoin myös Solon tuotantohistoria oli täynnä ongelmia. Alkuperäiset ohjaajat Phil Lord ja Christopher Miller (21 Jump Street, Lego elokuva) saivat kenkää kesken kuvausten, koska käsikirjoittaja Lawrence Kasdan ja tuottaja Kathleen Kennedy olivat erimielisiä ohjaajien näkemyksestä. Tietojen mukaan he yrittivät muuttaa koko jutun täydeksi komediaksi Kasdanin visioiman avaruuswesternin sijasta.

Tilalle tuotiin Ron Howard, joka on pätevä ohjaaja. Hänen visionsa laimeus ei kuitenkaan varsinaisesti ole mikään yllätys.

Erikoisin asia tässä kuviossa on, että Kennedy tuki vahvasti Rian Johnsonin epätavanomaista ja fanien tunteita vahvasti jakanutta The Last Jedia. Sen sijaan spin offien tekijöiksi on värvätty toistuvasti ”vääriä” tekijöitä ja myös tulevan episodi ysin suunniteltu ohjaaja Colin Trevorrow joutui lähtemään näkemyserojen vuoksi. Haluaako Disney ottaa oikeasti riskejä Star Warsin kanssa ja jos haluaa, niin millaisia riskejä?