Kaunis mieli kotikatsomo

Veteraaniohjaaja Ron Howardin Kaunis mieli sai keväällä elokuvapalkintojen jättipotin. Vastakritiikissä elokuvaa arvosteltiin Hollywood-tuotannolle tyypillisestä kiiltokuvamaisuudesta ja yllätyksettömyydestä. Nämä seikat tuskin yllättivät ketään, mutta tästä huolimatta Kaunis mieli ansaitsee tulla arvosteltavaksi myös omienkin ansioittensa mukaan.

Elokuvan keskushenkilö John F. Nash, Jr oli 1950-luvulla Yhdysvaltojen johtavia matemaatikoita ja yksi keskeisimmistä peliteorian kehittäjistä. Hänen kohtalonaan oli kuitenkin sairastua jo varhaisessa iässä paranoidiseen skitsofreniaan, joka oli vähällä ajaa hänet loppuiäksi mielisairaalaan. Kertomuksen alkulähtökohta on vuodessa 1947, jolloin John Nash aloittaa opintonsa Princetonin yliopistossa. Toinen maailmansota on juuri päättynyt ja luonnontieteet elävät korkeasuhdannetta maailman astuessa kohti kylmän sodan ja atomivoiman aikakautta. Salausjärjestelmien purkamisessa neron kaltaiseksi kyvyksi paljastuva Nash nousee tiedemiesten hierarkiassa korkeimmille pykälille asti. Piilevä mielisairaus katkaisee kuitenkin tylysti Nashin nopean urakehityksen.

Kaunis mieli keskittyy tähän yhden ihmisen selviytymistarinaan ja onnistuukin siinä ihan kohtuullisesti. Nashin elämän nousut ja laskut tulevat hyvin kuvatuiksi ja mukaan on sekoitettu myös asteen verran keventävää huumoria. Keskeisiä teemoja on ihmismielen ja samalla elämän kuvaaminen peliksi, jossa pelkän älyn käyttö ei takaa voittoa.

Vainoharhaisen maailmankuvan ja rinnakkaistodellisuuksien kuvaajana elokuvalla on käytössään pari yllätysmomenttia, vaikka useimmat kohtauksista ovat ennalta arvattavia. Varhaisessa vaiheessa Nashin huippusalaiseksi luokiteltuihin koodinpurkaustehtäviin tulee niin omalaatuisia piirteitä, että tyhmempikin ymmärtää keskeisten tapahtumien ja henkilöhahmojen olevan hallusinaatioita. Lisäksi Nashin opiskeluaikoina esiteltyä professorin kunnianosoitusseremoniaa seurattaessa tajuaan melko helposti, että Nash saa täsmälleen saman tunnustuksen tarinan loppupuolella.

Pääosassa nähtävä ja ilmeettömyydestään kritisoitu Russell Crowe suoriutuu tehtävästään aivan mallikkaasti. Ed Harris sopii myös mainiosti esittämää hallusinaatioksi paljastuvaa salaisen palvelun agenttia, joka tuntuu suorastaan säteilevän pirullista energiaa. Nashin vaimona nähtävä Jennifer Connelly on sen sijaan lievä pettymys. Lapsenkasvoisena kaunottarena Jennifer ei oikein sovi uskollisen ja uhrautuvan kotirouvan rooliin.

Totta sinällään, että vaativia kulttuurikriitikoita kiinnostavat aihekokonaisuudet sivuutetaan elokuvassa lähes kokonaan. Tieteen, teknologian ja yksikön vuorovaikutussuhde kylmän sodan aikakaudella jääkin säälittävän vähäiselle huomiolle. Toisaalta kuinka syvällisesti kylmän sodan vainoharhaista ilmapiiriä voisi kuvata tämän tuotantotason elokuvassa? Parannettavaa tietenkin olisi, mutta kulttuurikriittisten analyysien odottaminen on melkoista toiveajattelua.

Muihin rinnakkaistodellisuutta ja yksilön mielen pirstoutumista kuvaaviin elokuviin verrattuna Kaunis mieli on melko keskinkertainen ja pinnallinen. Tärkeimmissä kohdissaan elokuva tarjoaa kuitenkin aivan takuuvarmaa ja laatutietoista viihdettä. Kaunis mieli on kuin hieman vesitetty versio taannoisesta Loistosta. Huonompiakin esityksiä on nähty, vaikka Oscar-voittona vuoden paras elokuva -titteli lienee aika vahvaa liioittelua.

DVD (myyntiversio, tiedot levittäjän ilmoittamia) / Levy 1: kuva 16:9 Anamorfinen Widescreen; ääni: Dolby Digital 5.1; tekstitetty; ekstrat: ohjaajan ja käsikirjoittajan kommenttiraidat, poistettuja kohtauksia ohjaajan kommentein. Levy 2: ääni: Dolby Surround; tekstitetty; ekstrat: Kaunis kumppanuus (Ron Howard & Brian Grazer), Elokuvan käsikirjoitus, John Nashin tapaaminen, Taloustieteen Nobelin vastaanottaminen, Russell Crowen ja Jennifer Connellyn valitseminen, Elokuvan maskeeraus, Kuvakäsikirjoituksen vertailu, Elokuvan erikoistehosteet, Elokuvamusiikin säveltäminen, Näin tehtiin elokuva Kaunis mieli, Oscar-palkinnot, Traileri.