Kadoksissa valkokangas

Richie Cunninghamina Onnen päivät -sarjassa nuorena esiintynyt Ron Howard on tätä nykyä kovan luokan elokuvaohjaaja, jonka yhteistyö tuottaja Brian Grazerin kanssa poiki taannoin kasan Oscareita, kun Kaunis mieli (2002) sävähdytti aiheenaan traaginen nerous. Varsin mainio on kaksikon uusin luomuskin, vuoden 1885 Uuteen Meksikoon sijoittuva rajaseutukuvaus, jossa erakoitunut ja intiaanielämään tykästynyt isoisä Samuel Jones (Tommy Lee Jones) saa tehtäväkseen hakea tyttärentyttärensä takaisin hänet siepanneelta roskajoukolta ennen näiden pääsyä Meksikon rajalle.

Kadoksissa on kuvattu miltei kokonaan ulkoilmassa tarinansa oikealla alueella ja elokuvan suurta antia ovatkin jylhät maisemakuvaukset, joita katselee miltei mykistyneinä. Howard ei kuitenkaan kuvaa niitä tieten tahtoen vaan jättää runsaalle juonelle hyvin tilaa onnistuen saamaan näyttelijänsä sulautumaan osaksi luontoa. Erityisesti Cate Blanchettin Maggie huolestuneena, mutta selviytyjäluonteisena äitinä on kuin suoraan uusdisraivaajaromaaneista.

Hienot maisemat ja Jonesin rooli intiaanielementtejä omineena samoilijana luo tietenkin oivat puitteet myös henkimaailman asioille, mutta Howard ei onneksi anna tämän horjuttaa itse realistiselta tuntuvaa tarinaa. Juoni olisi toiminut ilman shamanismiakin.

Sopisiko toivoa, että Kadoksissa ennakoisi jopa lännenelokuvan paluuta jälleen teattereiden isoksi elokuvagenreksi? Lisää on nimittäin tulossa ja pian, kun Kevin Costner palaa harharetkiensä jälkeen western-maailmaan Armottomassa maassa (2003), joka saapuu Suomeen 5. toukokuuta. Kadoksissa on oiva teos, ei mestariluokkaa Jonesin saadessa hieman liikaa tilaa maneereilleen, mutta kaikin puolin hyvää laatua.