Takaisin maalle kotikatsomo

Ruotsalaisen elokuvatuotannon monipuolisuutta on viime vuosina kehuttu hyvällä syyllä. Länsinaapurissa on paitsi resursseja ja voimavaroja, myös tahtoa pitää yllä pohjoismaisella tasolla monipuolista elokuvatarjontaa. Tilanteeseen vaikuttavat tuotantotaloudellisten tekijöiden lisäksi myös pitkäikäiset kulttuurihistorialliset perinteet. Tärkeänä esimerkkinä mainittakoon teatterin merkitys ja sen näkyminen erityisesti draamaelokuvissa.

Maria Blomin palkittu esikoiselokuva, maaseudun ja kaupungin ristiriitoja ja rajoja tutkiskeleva Takaisin maalle on tyylipuhdas esimerkki tämän perinteen jatkuvuudesta. Blom on saanut ammattitaitonsa teatterimaailmasta ja hän on muun muassa kunnostautunut paitsi ohjaajana myös käsikirjoittajana. Kokemusta hän on saavuttanut myös radion ja television puolelta. Elokuvan taustakäsikirjoitus on itse asiassa tehty alun perin teatteriin sovitettavaksi, mutta se eroaa onneksi edukseen monista vastaavista pukudraamoista.

Takaisin maalle kertoo työelämässään hyvin menestyneen, mutta elämässään monia vastoinkäymisiä kokeneen kolmikymppisen Mian (Sofia Helin) paluusta kotiseudulleen Taalainmaalle. Isä on täyttämässä 70-vuotta ja tytär potee huonoa omaa tuntoa siitä, ettei ole ollut sukulaistensa tavoitettavissa pitkään aikaan. Mia ylittää näin korkean henkisen kynnyksen ja palaa oman menneisyytensä haamujen pariin. Hänen vanhemmat sisaruksensa Eivor (Kajsa Ernst) ja Gunilla (Ann Petrén) suhtautuvat ristiriitaisesti kotiin palaavaan Miaan ja kohta vanhat kaunat ja ongelmat tulevat esiin sisaruskateuden muodossa. Syntymäpäiväjuhlien huipentuessa he kysyvät toisiltaan perusteluja sille, miksi toinen on jäänyt maalle ja miksi toinen on lähtenyt kaupunkiin ja lopulta kaikki päätyy siihen, kuka oikeasti on parempi ihminen.

Henkilöhahmot on rakennuttu älykkäällä tavalla. Esimerkiksi uranaisena Mia ei ole mikään kylmän kova työnarkomaani vaan ajoittain suorastaan liikuttavan pehmeä ja naiivi. Jotkut maalaisista henkilöhahmoista ovat aavistuksen stereotyyppisiä, mutta riittävän uskottavia. Mian vanha lapsuudenkaveri on jäänyt vanhaksi pojaksi ja asuu yhdessä äitinsä kanssa. Hän ei kuitenkaan ole mikään omaa surkeuttaan murehtiva pikkusielu vaan käsistään taitava ja älykäskin kaveri, jolla tosin on taipumusta masennukseen. Mian sisarukset ovat myös omalla tavallaan hyvin maalaishenkisiä täti-ihmisiä, joille sosiaalisen hyväksynnän saaminen on elämän ja kuoleman kysymys. Maalaisyhteisölle tutut ongelmat tuodaan konstailemattomasti esiin juopottelun ja itsemurhien muodossa.

Takaisin maalle on saanut selvästi vaikutteita Lukas Moodyssonin tuotannosta. Esteettisesti elokuva on karu, mutta ohjaustyö toimii mainiosti. Puvustot ja miljööt ovat katu-uskottavia. Työskentelystä selvästi huomaa, että Ingmar Bergmanin perusoppimäärä on niin hyvässä kuin pahassa taitavasti hyppysissä. Koska kyseessä on Blomin esikoistyö elokuva-alalla, pieniä epätasaisuuksia on toki löydettävissä. Loppuratkaisu on yllättävyydestään huolimatta hieman keskeneräisesti pohjustettu ja joidenkin juonenkäänteiden esittely jää pinnalliselle tasolle.

Reilussa puolessatoista tunnissa käsitellään yllättävän tiiviisti ja jäntevästi niitä maaltapaon mukanaan tuomia ongelmia, jotka ovat tunnistettavia myös suomalaisessa kontekstissa. Tekijät ovat pystyneet luomaan paitsi hyvin rehellisen myös koskettavan ihmissuhdekertomuksen. Ihmiselon ongelmat ja vastoinkäymiset paiskataan katsojan silmille yksinkertaisella mutta tehokkaalla tavalla. Takaisin maalle kertoo paitsi maantieteellisestä ja henkisestä rajankäynnistä myös näiden ylittämisestä syntyvästä tuskasta ja sitä kautta sikiävästä uudesta toivosta ja elämästä.

Dvd tarjoaa kohtuullisen hyvin lisätavaraa, muun muassa dokumentteja elokuvan tekemisestä ja Anders Nygårdsin säveltämän mainion soundtrackin. Tekniikka toimii tyydyttävästi ja muutenkin lisämateriaali tukee hienosti elokuvan muuta sisältöä. Dvd:tä voi suositella kaikille hyvän draamaelokuvan ystäville, joilta tämä mainio elokuva jäi viime vuoden ensi-iltakierroksella näkemättä.