Frost/Nixon valkokangas

Richard Nixon on kenties Yhdysvaltojen kiistellyin poliitikko, joka on viettänyt paljon aikaa median parrasvaloissa. Hänessä yhtyvät vanhakantainen ajattelu poliittisesta keskustelusta pelkkänä retoriikkana ja mediakuvan hyväksikäyttäminen. John F. Kennedylle kuuluisassa televisioväittelyssä hävinnyt Nixon oppi uransa aikana käsittelemään mediaa, mutta ei sisäistänyt sen todellista arvovaltaa ja mahdollisuuksia.

Frost/Nixonin tapahtumat perustuvat presidentin eron jälkeiseen aikaan, jonka Nixon on joutunut viettämään poliittisessa "maanpaossa". Tylsistynyt poliitikko haluaa palauttaa maineensa ja tähän tarjoutuu tilaisuus, kun viihdekuningas David Frost suunnittelee entisen presidentin haastattelua. Frost itse toivoo saavansa uskottavuutta vakavan journalismin puolelta, mutta kummankin haaveen täyttyminen on mahdottomuus. Vain toinen voi voittaa.

Parin vuoden takaiseen The Queen -elokuvan tapaan Frost/Nixon pyrkii tuomaan esiin aikakauden vaihdoksen yhden henkilön kautta. Yhteiskunnallinen murros on vaihtunut poliittiseen ja Nixonissa ruumiillistuu myös median muuttunut asema. Ron Howard ei kuitenkaan onnistu tehtävässään Stephen Frearsin lailla eikä tavoita The Queenin kaltaisia kerronnantasoja. Voimakkain yhteys elokuvien välillä onkin niiden käsikirjoittaja Peter Morgan, jonka teksti luo vahvan pohjan näyttelijätyölle.

Teatteriesitykseen pohjannut Frost/Nixon on pitkälti loistavien näyttelijöidensä summa. Pääosissa loistavat Michael Sheen ja Frank Langella on nähty jo teatterin lavalla Frostina ja Nixonina, ja kokemus välittyy vahvoissa henkilöhahmoissa. Näytelmä on kenties vaikuttanut ohjaajan työhön, sillä Frost/Nixon on epätyypillinen Howardin elokuvaksi. Vaikka näin vältytään Howardin vakavampia elokuvia rasittaneesta sentimentaalisuudesta, jää elokuva paikoitellen teatteriesityksen tallentamiseksi. Se ei löydä rytmiään, eikä tarjoa kuvallista kerrontaa, jota elokuvalta olisi voinut odottaa.

Kahden miehen henkinen kamppailu olisi tarjonnut aineksia syvempäänkin tarkasteluun, mutta mielenkiintoinen aihe ja taitava näyttelijätyö tekevät joka tapauksessa Frost/Nixonista näkemisen arvoisen elokuvan. Ympäri maailmaa levinneet ikoniset kuvat Nixonin uran viimeisistä hetkistä saavat kontekstin, joka pyrkii moniäänisyyteen. Median valtaa politiikassa ei kuitenkaan kyseenalaisteta, vaan media esitetään totuuden paljastajana.