Tulen morsian valkokangas

Saara Cantellilta on totuttu odottamaan tarkkanäköisiä ja monisyisiä naiskuvauksia. Erityisesti Kohtaamisia (2010) ja Tähtitaivas talon yllä (2013) esittelivät ohjaaja-käsikirjoittajan taitoja kuljettaa useita tarinoita vaivattomasti vierekkäin. Tulen morsiamella Cantell palaa takaisin naisten jakamien yhteisöjen kuvaamiseen, vaikka toisaalta Onneli ja Anneli jatko-osineen (2014, 2015) eivät periaatteessa aiheesta karanneetkaan. Ahvenanmaan noitavainoista kertova draama pohtii yhteiskunnallisia rakenteita, jotka vuonna 1666 vaikuttivat naisten elämään.

Kansanparannus ja loitsut olivat 1600-luvulla luonnollinen osa ahvenanmaalaisten jokapäiväistä elämää. Loitsuja luettiin synnyttäjän tueksi tai pahojen henkien pitämiseksi kaukana karjasta. Kätilö Valpurin (Kaija Pakarinen) ottotyttönä kasvanut Anna (Tuulia Eloranta) on saanut ensikosketuksensa parantajan salaperäiseen ammattiin ja uppoutuu loitsujen kiehtovaan maailmaan tuoreen ihastuksen kautta. Ruotsista paikkakunnalle saapuva kihlakunnantuomari Psilander (Magnus Krepper) haluaa tehdä pakanallisille tavoille lopun, mutta saa nopeasti huomata, että pinttyneet uskomukset eivät häviä pelkillä tuomioiden julistamisilla.

Cantell nostaa Ahvenanmaan noitavainojen kohdalla esille niiden Suomen oloissa poikkeuksellisen sukupuolisidonnaisuuden. Noituudesta syytetyt olivat miltei kaikki naisia, jotka eivät kuuluneet yhteiskunnan hallitsevaan luokkaan. Noidaksi leimaamisesta tuli keino vaientaa naiset viemällä pois heidän uskottavuutensa. Se oli myös keino kontrolloida vääränlaiseksi tulkittua seksuaalisuutta. Poikkeuksellisen rankat tuomiot nostettiin varoittaviksi esimerkeiksi. Tulen morsiamessa yhdestä kuolemantuomioista alkavat tapahtumat eskaloituvat nopeasti uusiksi syytöksiksi syrjäisen yhteisön kaduilla.

Nykypäivästä menneisyyteen katsovalla Tulen morsiamella on juonellisesti paljon yhtymäkohtia Arthur Millerin Tulikoe-näytelmän (1953) kanssa. Sen tavoin historiaa käsitellään oman aikansa problematiikan kautta, mutta Tulen morsian ei ole yhtä kiinnostunut ilmiantamiseen ja nimeämiseen liittyvistä eettisistä kysymyksistä. Sen katse on kohdistettu niihin yhteiskunnallisiin rakenteisiin, jotka antavat väkivallan tapahtua. Samalla elokuva nostaa esiin pohdintaa siitä, miten naisten asemaa yhteiskunnassa kontrolloitiin oikeudenkäyntien lisäksi esimerkiksi pakkoavioliittojen kautta.

Vaikka Tulen morsian kertoo monen noitavainoissa tuomitun naisen tarinan, keskittyy se pitkälti Annan päätöksiin. Lapsuuden ja aikuisiän risteyksessä tehdyt valinnat eivät vaikuta ainoastaan hänen elämäänsä, vaan niillä on kauaskantoiset seuraukset. Heräävä seksuaalisuus saa Annan tuntemaan itsensä naiseksi, mutta vasta omista teoistaan vastaamisen myötä hänestä tulee aikuinen. Tulen morsian on Annan matka, mikä vie tilaa muiden naisten tarinoilta. Heidän kertomuksiinsa ei sukelleta tarpeeksi syvälle, mutta toisaalta taustoja valaistaan hieman liikaa sivujuonen tarkoituksia ajatellen.

Tulen morsian tuo moderneja henkäyksiä suomalaiseen epookkielokuvaan. Sen tapa murtaa noituuteen liittyvää mystifiointia ja Annan seksuaalisen heräämisen suorasukainen kuvaaminen on toteutettu raikkaalla otteella. Taitavasti tehty puvustus jää hieman historiallisten miljöiden päälle liimatuksi todellisuudeksi. Kokonaisuutena elokuva ei liiku yhtä saumattomasti kuin esimerkiksi Kohtaamisia, mutta käsittelee teemojaan paremmin kuin viimevuotinen Tyttökuningas (2015).