Rölli ja kaikkien aikojen salaisuus valkokangas

Allu Tuppuraisen luoma Rölli on seikkaillut lasten ilona – ja joidenkin kauhuna – kolmenkymmenen vuoden ajan. Tuppuraisen kotikutoisesta tv-sarjasta tuottaja Marko Röhr on masinoinut useampia valkokangaselokuvia. Suureellisin niistä on ollut Olli Saarelan vuosituhannen vaihteessa ohjaama fantasiahenkinen seikkailu Rölli ja metsänhenki (2001).

Sittemmin Rölli-elokuvien ohjausvastuu on siirtynyt Taavi Vartialle, joka pari vuotta sitten luotsasi Tuppuraisen esittämän Röllin takaisin valkokankaalle runsaan vuosikymmen tauon jälkeen. Röllissä ja kultaisessa avaimessa (2013) otettiin muutama askel lähemmäs maan pintaa Saarelan fantasiamaailmasta, mutta visuaalinen näyttävyys ajoi edelleen tarinan edelle.

Rölli-elokuvissa tarina ja dramaturgia ovat olleet kompastuskivi, ja siihen kompuroidaan uusimmassakin elokuvassa Rölli ja kaikkien aikojen salaisuus (2016). Tällä kertaa Rölli-kylä jätetään jo alkumetreillä, kun Rölli (Allu Tuppurainen) ja Juurakko (Linnéa Röhr) lähtevät etsimään jossain kaukana siintävää kaikkien aikojen alkua.

Tuttuun tie-elokuvan kaavaan puetun tarinan temaattinen lanka on omien juurien etsimisessä ja oman itsensä löytämisestä. Dramaturgiseksi ongelmaksi muodostuu, etteivät päähenkilöt matkan edetessä kasva ja kehity hahmoina, mikä on tie-elokuvien perimmäinen funktio. Rölliä ja Juurakkoa kuljetetaan kohtauksesta toiseen ilman, että tapahtumista kyettäisiin rakentamaan dramaturgisesti johdonmukaista kokonaisuutta. Katsomisjännitettä ei juuri rakennu, joten aikuisen ohella elokuvan parissa pitkästyi myös kahdeksanvuotias lapsikatsoja.

Vasta aivan elokuvan loppumetreillä keskeiseen teeman pureudutaan hieman syvemmin, mutta tämäkin tehdään sangen toteavaan sävyyn. Sama väkinäisyys on läsnä myös visuaalisessa toteutuksessa. Röllissä ja kultaisessa avaimessa luotettiin vielä perinteiseen lavastukseen ja ylöspanoon, mutta Kaikkien aikojen salaisuudessa on turvauduttu digitaalisiin ehosteisiin. Näyttävät ja uskottavat digitehosteet vaativat resursseja, ja kun niitä ei ole tarpeeksi, lopputulos näyttää valitettavan halvalta.

Tunnelmaltaan tämänkertainen Rölli-elokuva on kuitenkin edeltäjiään leppoisampi ja lapsiystävällisempi. Siinä missä Rölli ja kultainen avain ei soveltunut aivan perheen pienimmille, sopii Rölli ja kaikkien aikojen salaisuus aivan kaikille, sillä pelottavia elementtejä ei käytännössä ole. Dinosaurus-lohikäärmekin on kaikessa kotikutoisuudessaan pelottavan sijaan lähinnä koominen ilmestys.