Tähtitaivas talon yllä valkokangas

Saara Cantellista on lyhyessä ajassa tullut yksi suomalaisen elokuvan kiinnostavimmista tekijöistä. Jo ensimmäinen pitkä elokuva Unna ja Nuuk (2006) pölytti vanhoja lastenelokuvakonventioita, mutta Kohtaamisia (2009) räjäytti potin. Elokuva synnytti innostunutta poreilua ympärillään ja tarjosi tuoreita ja kiinnostavia näkymiä suomalaisuuteen. Cantellille ominainen tapa tuoda ilmavuutta ja toivoa paikoitellen synkkiinkin tarinankäänteisiin on myös läsnä hänen uusimmassa elokuvassaan. Odotukset olivat kovat, mutta Tähtitaivas talon yllä onnistuu tavoitteissaan ja vakuuttaa Cantellin ammattitaidosta.

Itäsuomalaisella syrjäkylällä sijaitseva maalaistalo tarjoaa tapahtumapaikan eri vuosikymmenille jakautuvalle tarinalle. Siinä saman suvun naiset etsivät turvaa kodin äärestä. He haluavat omalta osaltaan avartaa naapurustonsa ajatusmaailmoja ja ovat täynnä aatteen paloa sekä innostusta. Kyläkoulun opettaja Saima (Irina Björklund) haluaa syrjäyttää vanhat uskomukset tieteen voimin sota-ajan pelonsekaisessa ilmapiirissä. Hänen tyttärensä Tuulikki (Meri Nenonen) taas toivoo voivansa perustaa ekologisen ja yhteiskunnallisesti tiedostavan kommuunin, jonka vapaassa hengessä hän voisi kasvattaa tyttärensä Sallan. Aikuinen Salla (Elin Petersdottir) saapuu Ruotsista sukunsa tilalle viimeistelläkseen väitöskirjaansa ja omien juuriensa löytämisen toivossa.

Cantelin käsikirjoitus on älykäs ja kohtelee katsojaansa vertaisenaan. Turhia selityksiä ei tarvita ja pienimmät kytkökset voidaan jättää katsojan itsensä selvitettäväksi. Elokuvan pohjapiirustus tarjotaan katsojalle heti alussa, mutta kokonaisuus hahmottuu pikkuhiljaa ja yksityiskohdat alkavat valottua vasta, mitä pitemmälle elokuva etenee. Elokuvan aikalinjat leikkaavat toisiaan ja muodostavat talon ympärille ajattoman kuplan, jossa menneisyys ja nykyisyys asuttavat samaa taloa. Sukupolvien välistä kuilua ei loppujen lopuksi ole, sillä kaikki etsivät omalla tavallaan sitä sielunkumppania ja perhettä, joka voi löytyä yltävältäkin taholta. Joskus tarinat vain vaativat pitemmän matkan onnellisen lopun löytämiseksi.

Tähtitaivas talon yllä huokuu rehellisyyttä. Kyse ei ole realismista, vaan pikemminkin henkilöhahmojen vaivattomista kemioista. Irina Björklundin, Elin Petersdottirin ja Meri Nenosen muodostama naistrio jatkaa Cantellin elokuvista tuttujen vahvojen naishahmojen sarjaa. Erityisen kaunis ja sulava on nykypäivään sijoittuva Sallan tarina, joka huipentuu tunnelmallisiin illalliskutsuihin. Petersdottirin ja Lauri Tanskasen esittämän naapuritalon Villen tarinassa on jotain koskettavaa ja mukaansa tempaavaa – sellaista, mitä suomalaisessa elokuvassa ei vähään aikaan ole nähty.

Kuulaan kauniissa elokuvassa yhdistyvät kaikki elementit: vahva tarina, upea visuaalinen maailma sekä ammattitaitoinen näyttelijäkaarti. Yksinkertaisen kaunista tyyliään missään vaiheessa unohtamatta Tähtitaivas talon yllä luo unenomaisen ilmapiirin. Se ei ole unohtanut perinteisiä suomalaisen elokuvan katsojia vaan pysyy helposti lähestyvänä, mutta samalla särmikkäänä. Elokuvan kuohkea ja ilmava huumorintaju pitää tarinan toiveikkaan ilmapiirin keväisen raikkaana.