Menneisyydestä kohti toivorikasta tulevaisuutta
Saara Cantell lukeutuu Klaus Härön rinnalla niihin maamme harvoihin ohjaajiin, joiden elokuvat kestävät kansainvälisen vertailun. Molemmilla on vahva ymmärrys visuaalisesta kerronnasta ja elokuvan estetiikasta. Heidän elokuvissaan kuvallinen tyylitaju yhdistyy saumattomasti ihmiskeskeisiin tarinoihin, joissa yksilön kautta käsitellään laajempia teemoja.
Cantellin läpimurtoelokuva oli kahden vuoden takainen Kohtaamisia. Se oli läpileikkaus aikamme ihmisistä ongelmineen ja on lunastanut paikkansa yhtenä tämän vuosituhannen tärkeimmistä suomalaiselokuvista. Cantellin uusin ohjaustyö, Tähtitaivas talon yllä, ei ehkä ajankuvana omaa samaa kulttuurista arvoa kuin edeltäjänsä, mutta on tunnelmaltaan poikkeuksellisen kaunis ja koskettava elokuva, jonka emotionaalinen samaistuttavuus on sangen harvinaista.
Elokuvan tapahtumat sijoittuvat itäsuomalaiseen maataloon kolmelle aikakaudelle. Taloa asuttaa vuoroin kolme naista 1940-luvulta tähän päivään. Eri aikakausille sijoittuvat tarinat kerrotaan lomittain ja kerronnan asetelma selviää heti elokuvan alussa ilman turhia selityksiä pelkän kuvan voimalla. Vastaava luottamusta visuaaliseen kerrontaan soisi näkevänsä nykyelokuvissa useamminkin.
Sukulaisuuden lisäksi naisia yhdistää paikka. Vanha maalaistalo edustaa pysyvyyttä, eräänlaista turvasatamaa, jonka suojissa kukin tarinan henkilöistä saa rauhassa kasvaa ihmisenä ja löytää ihmisyyttä määrittelevän hyväntahtoisuutensa niin suhteessa muihin kuin ennen kaikkea itseensä. Kukin naisista joutuu käsittelemään menneisyyttä voidakseen katsoa tulevaisuuteen, joka Cantellin maailmankuvassa on valoisa ja toivorikas. Pienistä asioista rakentuva myönteisyyden ilmapiiri on elokuvan ehdoton voimavara, jonka ansiosta kunkin naisen tarinassa on kotonaan kuin tuvan kiikkustuolissa. Maalaistalon ja sen asukkaiden varauksellinen lämpö sulkee hiljalleen syleilyynsä, josta ei haluaisi irtaantua.
Vahvan emotionaalisuutensa lisäksi Tähtitaivas talon yllä on viisas elokuva. Ihmislähtöiset huomiot sodan jälkeen rakennetusta maasta ja sen ihmisistä herättävät ajattelemaan niitä arkisia asioita, joiden varaan hyvinvointimme on rakennettu. Kiinnostavalla tavalla naisten tarinat ovat teemoiltaan osa nykyisyyttä ja kykenevät puhuttelemaan katsojaa näennäisestä ajallisesta etäisyydestään huolimatta. Historiassa on aina ripaus nykyisyyttä ja nykyisyys rakentuu historiasta.
Esteettisesti eheässä elokuvassa kerronnan rakenne on onnistunut. Eri aikakausien lomittamien yhdeksi tarinaksi edellyttää huolellista ja tarkoin mietittyä leikkausta. Tavallisimmin leikkaukset toimivat siirtyminä, mutta Cantellin elokuvassa leikkauksella eri aikatasot sidotaan kertomaan yhteistä tarinaa. Kyse ei ole ajasta vaan paikasta, jossa ihmisten elämä rakentaa tarinaa. Lokaatiolla ja sen kuvallisella hyödyntämisellä onkin kerronnan sujuvuuden kannalta olennainen merkitys.
Kohtaamisia-elokuvan tavoin näyttelijäohjaus on jälleen onnistunutta. Erityisesti nykyhetkeen sijoittuvassa tarinalinjassa Elin Petersdottirin ja Lauri Tanskasen kemiat on saatu pelaamaan hienosti yhteen ja näyttelijät tavoittavat hyvin elämänmakuisesti tarinaan kirjoitetun lämpimän huumorin.
Tähtitaivas talon yllä on tunnelmaltaan vangitseva elokuva. Se kertoo lämmöllä ihmisten eteen tulevista tilanteista, joissa elämän keskeisiä ratkaisuja on tehtävä. Ratkaisut eivät ole vääriä tai oikeita vaan tekijänsä näköisiä ja vievät elämää eteenpäin kohti toivorikasta tulevaisuutta.
Toimituskunnan keskiarvo: 3,6 / 5 henkilöä
Seuraava:
Red Dog
Lämminhenkinen koiratarina jättää jälkeensä hyvän mielen, vaikka tarina uskollisuudesta onkin kerrottu jo lukemattomia kertoja.
Edellinen: Ao – viimeinen luolamies
Dokumentaarivaikutteinen vaellustarina viimeisestä neandertal-miehestä, joka kohtaa homo sapiens -tytön.