Ihmiskohtaloiden mosaiikki

Saara Cantell on aikaisemmin ohjannut ainoastaan yhden pitkän elokuvan. Siitä huolimatta nyt ensi-iltansa saava Kohtaamisia on hämmästyttävän varmaotteinen ja persoonallinen teos, joka nostaa tekijänsä tämän hetken mielenkiintoisimpien kotimaisten nimien joukkoon. Elokuvassa seurataan rinnakkain useiden naishahmojen tarinoita, jotka yhdessä muodostavat laajemman kokonaiskertomuksen.

Cantell kertoo käsikirjoituksen syntyneen erilaisten ideoiden yhteentörmäyksen tuloksena.

Kaiken taustalla näkyy intohimoni lyhytelokuvaan. Yritin aluksi kirjoittaa tarinaa tytöstä, joka muuttuu linnuksi, mutta huomasin että minua alkoivatkin kiinnostaa enemmän kertomuksen muut elementit. Minulla oli myös muita ideanpoikasia ja lopulta oivalsin, että ne kaikki liittyvät yhteen.

Teoksen episodimainen rakenne ja viipyilevä kuvaustekniikka tuovat mieleen esimerkiksi Paul Thomas Andersonin Magnolian ja Robert Altmanin Short Cutsin. Minkälaisia vaikutteita Cantellilla itsellään oli elokuvaa tehdessä?

Olisi ehkä ollut lähtökohtaisesti vaarallista ajatella tekevänsä uutta Magnoliaa. Tietoisemmin rinnastin elokuvan erilaisiin novellikokoelmiin, joissa pienet tarinat liittyvät jollakin tapaa toisiinsa. Pitkiä otoksia on tietysti käytetty Magnolian lisäksi vaikkapa Once-elokuvassa sekä Rodrigo Garcían Nine Livesissä, joista olen ehkä jotain varastanutkin.

Näyttelijöiden varassa

Elokuvan kerronta lepää lähes täysin dialogin varassa. Cantell toteaa, että lähtökohta oli paitsi haastava, myös palkitseva.

Valmistauduimme kuvauksiin kuukauden verran, koska kuvauspäiviä oli tavallista vähemmän, mutta näyttelijöiden kanssa harjoittelu on parasta mitä tiedän.

Itse näyttelijäkaarti koostuu pääosin valkokankaalla tuntemattomammista kasvoista. Tämä ei kuitenkaan ollut roolituksen itseisarvoisena tavoitteena.

Olin kirjoittanut osan rooleista tietyille näyttelijöille, joiden kanssa olen työskennellyt aikaisemmin. Toki ohjaajana haluaa näin haastavassa projektissa turvata selustansa ja valita ihmisiä, joiden tietää osaavan homman hyvin. Minulla kävi siinä mielessä todella hyvä tuuri, että sain rooleihin juuri ne henkilöt, jotka halusinkin.

Kohti uutta

Kohtaamisia on kerännyt runsaasti kiittävää palautetta. Cantell myöntää olevansa itsekin tyytyväinen lopputulokseen.

Kyllähän näitä silti aina hieman vatsa krampilla katsoo ja toivoo, että omat mokat olisivat korjaantuneet. Olen kuitenkin vilpittömän ylpeä niistä asioista, jotka elokuvassa toimivat. Teoksen sanoma on, että ihmiset eivät ole yksiselitteisesti hyviä tai pahoja, vaan kaikilla meillä on omat virheemme. Ehkä opettelen olemaan vastaavalla tavalla armollinen myös tälle elokuvalle. Sitä paitsi olisi hirveää ohjata aivan täydellinen elokuva, koska sen jälkeen ei tarvitsisi enää tehdä uusia.

Cantellin seuraavat projektit ovat vielä toistaiseksi suunnitteluvaiheessa. Ideat ovat kuitenkin vähintäänkin kunnianhimoisia.

Olen kirjoittanut dramaturgi Leena Virtasen kanssa 1600-luvun noitavainoihin sijoittuvan epookkielokuvan. Siitä tulisi kuitenkin hyvin kallis, joten täytyy toivoa, että saamme siihen rahoituksen. Tämän lisäksi olen saanut juuri eräästä toisesta käsikirjoituksesta ensimmäisen version valmiiksi. Molemmat työt ovat juuri nyt hyvällä haaveiluasteella.

Lue myös