Rush Hour 2 valkokangas

Jackie Chan aloitti Hollywoodin valloituksensa vuonna 1998 Rush Hourilla, joka on nyt saanut jatko-osan. Mitään uutta ei valkokankaalla ole tarjolla, mäiske ja älämölö ovat tutusta konseptista ja tekijätkin ovat prikulleen samoja. Hongkongin potkivan legendan rinnalla tai oikeastaan puoli askelta jäljessä hyppelee onneton möykkäkoomikko Chris Tucker, joka ei onnistu suustaan suoltamaan kuin yhden virneen arvoisen vitsin, kun hänen hahmonsa Carter paljastuu alusvaatekatalogien ystäväksi. Edes jokin linkki todellisuuteen.

Ohjaaja Brett Ratnerista alkaa muodostua uhkaava tylsän ja umpityhjänpäiväisen elokuvan tavaramerkki. Miehen meriittilistalta löytyy elokuvat Money Talks, Rush Hour ja The Family Man. Ja kuvitelkaapa, että näillä työnäytteillä hemmo on palkattu Red Dragonin eli Michael Mannin Manhunterin uusintafilmatisoinnin ohjaajaksi. Kyseessähän on Thomas Harrisin ensimmäisen Hannibal-romaanin Punaisen lohikäärmeen filmiversio, joka valmistunee ensi vuonna. Sietääkin kauhulla odotella millaisesta aiheen raiskauksesta mahtaa olla kysymys, kun Mannin Manhunter on tähän asti ollut ainoa oikeasti kovan luokan Harrisin romaanin elokuvasovitus.

Mitäpä sitten Rush Hour 2:sesta, eipä sitten yhtään mitään. Möykkää ja mäiskettä ympärilleen kylvävä pölhöpoliisikaksikko seikkailee ensin Hongkongissa ja sitten Los Angelesissa. Tarinassa kupataan kaikki lajityyppinsä jipot ja tylsyys iskee teatterin penkissä väistämättä. Mutta kaipa tälläkin ystävänsä on, kun kerran kolmas Rush Hour on jo suunnitteilla ja tekijät edelleen prikulleen samoja.