Punainen lohikäärme kotikatsomo

Punaisen lohikäärmeen "elokuvauusintaversiossa" haiskahtaa pahan kerran silkka rahastus ja kiireessä tehdyn painolasti. Elokuva ei missään nimessä ole luokattoman huono, mutta vertailukohtana kun on mestariteos. Michael Mann ohjasi jo vuonna 1986 oman sovituksensa Thomas Harrisin ensimmäisestä Hannibal-romaanista, ja vaikka Manhunterista (Psykopaatin jäljillä) ei tullutkaan yleisömenestystä, ovat sen taiteelliset arvot huomattavat. Kyse on trillerin muotoon puetusta modernista taideteoksesta. Luulisi, että Mannin version hurja, hypnoottinen visuaalisuus olisi potkinut Red Dragonin tekijöitä ideoimaan jotain omaperäisempää, mutta nyt on menty sieltä, missä on portti. Red Dragon on toki romaanille uskollisempi, mutta käsikirjoitus on ponneton ja huonosti rytmitetty. Harrisin luoma tuima ihmismetsästyksen huuma ei kiristy koskaan mitenkään hermoja piinaavaksi jännityksesi filmille. Ehkäpä ohjaajankin valintaa olisi pitänyt harkita.

Itseäni kismittää myös yli-ikäisen Anthony Hopkinsin käyttö. Olkoonkin Hannibalin rooli hänelle kuinka oikeutettu tahansa. Olisin paljon mieluummin nähnyt esimerkiksi Jude Law’n sosiopaattisena psykiatrina kuten joskus elokuvan suunnitteluvaiheessa oli kaavailtu. Kirjassahan Will Graham, Lecter ja Hammaskeiju ovat kaikki noin nelikymppisiä. Yli 6-kymppinen Hopkins näyttääkin kaikkine maneereineen suorastaan koomiselta. Muutoin Norton, Keitel ja Fiennes pärjäävät rooleissaan mukavasti, vaikka jotenkin laiskanlaisella asenteella. Manhunter hakkaa Red Dragonin mennen tullen myös henkilöohjauksessa. Varsinkin Mannin versiossa Hammaskeijua näytellyt Tom Noonan on lyömätön, vaikka Fienneskin toki pärjää totaalikahjona perheiden lahtaajana.

Sekä kirjan että Red Dragonin lopussa tohtori Lecter toteaa kirjeessään Will Grahamille puolinaisuuksien olevan nyky-yhteiskunnan suurin vitsaus. Ja ironista kyllä se on itse Red Dragonin suurin kompastuskivi. Kaikki on jätetty puolitiehen. Kun miettii vaikka vain sinänsä jykevää roolitusta, niin miksi on edes vaivauduttu näin lepsulla asenteella. Mahtaa tuottajamoguli Dino De Laurentiis olla toimeensa tyytyväinen. Järjenvastaiselta vaan tuntuu filmata erinomainen elokuva uudestaan. Mutta rahahan ei haise. Todennäköisesti Dino on pistänyt voimanauruksi matkalla pankkiin.