Blondin kosto valkokangas

Amanda Brownin kirjaan perustuvan Blondin koston Elle Woods (Reese Witherspoon) on hopealusikka suussa syntynyt Malibu-blondi, jonka poikakaveri jättää mennäkseen Harvardin oikeustieteelliseen. Nuorukaisella on nimittäin mielessään tietty kuva siitä, millaiselta vakavasti otettava senaattorin vaimo näyttää, eikä Elle vastaa sitä. Blondi päättää voittaa miehensä takaisin seuraamalla tätä Harvardiin. Tehtävä ei ole täysin mahdoton, koska Ellellä on hyvä keskiarvo - se on vain aina jäänyt missisuoritusten varjoon. Loppu on sosiaalista komediaa siitä, kuinka "pinnallinen bimbo" yllättää kaikki ja itsensäkin pärjäämällä loistavasti opinnoissaan. Elokuvan nimi olisi voinut hyvin olla "Clueless in Harvard", eikä sille ei pidä olla liian ankara, koska se on niin hyväntahtoinen - ihan kuten päähenkilönsäkin.

Blondilla Ellellä on sosiaalista kompetenssia, empatiaa ja kurinalaisuutta. Nämä ominaisuudet tekevät hänestä hyvän asianajajan. Niin ikään on ensiarvoisen tärkeää, että Elle omaksuu lakimiehen puhetavan ja osaa sitten sutjakkaasti sukkuloida rekisteristä toiseen. Tästäkin irtoaa mainiota huumoria, ja oman sukupolvensa Goldie Hawniksikin jo tituleerattu Witherspoon istuu rooliin kuin nakutettu. Vaikkei elokuvassa mitään kovin ihmeellistä verbaali-ilottelua olekaan, niin dialogissa on silti jokunen mainio heitto. Eli ei Blondin koston kekseliäisyys kuitenkaan ihan ole verrattavissa siihen, jos Mattel loisi oikeilla pikku aivoilla varustetun Barbien.

Moni nero päältä pinkki

Blondin kosto yllättää positiivisesti - se on oivallinen tyttökomedia ja viehättävä lainopillinen satu. Siihen ei pety, jos sitä ei ota liian vakavasti, mutta sen marenkihunnutetun ulkokuoren alle kätkeytyy ihan oikea sanomakin. Keskuudessamme on varmasti useita löytämättömiä neroja, jotka piileksivät omilta vakavasti otettavilta lahjoiltaan bimbon puvussa. Ei ole liioiteltua sanoa, että jotkut henkisesti blondit ihmiset ovat valjastamaton luonnonvara. Ajatelkaa miten pelottavan iso voima se olisi, jos kaikki maailman ylenkatsotut "pimut" lyöttäytyisivät yhteen ja alkaisivat käyttää vaikka 50 prosenttia normaalista kauneudenhoito- ja miesasia-ajastaan johonkin "vakavaan tarkoitukseen". No, osa heistä kyllä varmaan onkin tyhmiä, mutta osalla on vain huono itsetunto, jota he koettavat parantaa pakaraliikkeillä. Juuri tämä (sinkku)naisten "vakavasti otettavuus" on kestoaihe sekä elokuvissa, että tv:ssä - esimerkiksi Ally McBeal ja Bridget Jones.

Blondin koston katsominen nuorentaa. Kasvot saavat tehokkaan kohotuksen, kun suupielet ovat 96 minuuttia yhtäjaksoisesti yläviistossa. Fiksu blondi kaiketi ottaisi ennen ja jälkeen -kuvat ja säästäisi ne todistusaineistoksi pörröiseen pikku kansioonsa. Elämä on liian lyhyt ja muutenkin surullinen - miksi emme siis välillä käyttäisi pinkkejä vaatteita, kun jumala tai vastaava taho on kerran sellaisenkin värin suuressa viisaudessaan antanut? Ei blondius ole rikos, mutta inhimillisten mahdollisuuksien typistäminen tyhmän blondin roolin takia on sääli.