Ilahduttava lisä kotimaisiin lastenelokuviin

Marja Pyykkö oli jo pitkään halunnut ohjata lastenelokuvan. Ennen Sihja – kapinaa ilmassa -elokuvaa hänen kohdalleen ei ollut osunut riittävän kunnianhimoista ja ajassa kiinni olevaa lastenelokuvahanketta, joka olisi niin omavaloisen ihana, että hän uskaltautuisi kyytiin. Kun hän muutama vuosi sitten alkoi käydä lastensa kanssa elokuvissa, hän mietti usein lastenelokuvien maailmaa. Miksi ne olivat sellaisia kuin olivat? Miksi elokuvat eivät sijoittuneet enemmän tähän päivään? Hän toivoi, että lastenelokuvissa olisi hurjuutta, syvyyttä ja tunteita, jotka tuntuisivat todelta, anarkistisia ei-tuttuja hahmoja.

 

Tämä pohdinta osui juuri oikeaan aikaan, sillä silloin sain tuotantoyhtiö Tuffi Filmsiltä tavataanko-kutsun. Tuotantoyhtiö tarjosi minulle luettavaksi Sihja – kapinaa ilmassa -elokuvan alkuperäiskäsikirjoituksen, jonka ovat kirjoittaneet Kirsikka Saari ja Jenni Toivoniemi. Muitakin käsikirjoituksia oli, mutta se oli minulle mielenkiintoisin, koska käsikirjoitus oli originaali ja sain vapaat kädet. Se kiehtoi. En ollut sidoksissa jo valmiina oleviin hahmoihin ja tarinaan, kuten kirjasarjoihin perustuvien elokuvien kohdalla on.

Olin aina toivonut, että lastenelokuvissa olisi teemoja karaktäärien lisäksi. Kirsikka Saaren ja Jenni Toivoniemen kirjoittamassa käsikirjoituksessa niitä oli: esimerkiksi erilaisuusteema. Pidin paljon myös järjestys–kaaos -elementistä, joka oli mielestäni visuaalinen ja rytmikäs sekä luonnonsuojeluteemasta, joka on ajankohtainen. Oli myös huumoria, toimintaa ja tunnetta.

Pyykölle Sihja – kapinaa ilmassa oli ihana haaste, vaikka se oli hänen neljäs pitkä elokuvansa ohjaajana. Se oli hänen ensimmäinen lastenelokuvansa, jossa on paljon fantasiaelementtejä. Hänen ensimmäinen ohjauksensa, jossa on lapsia päärooleissa.

Omintakeinen ja kiehtova ystävyys

Alfredin (Justus Hentula) ja Sihjan (Elina Patrakka) hahmot ja heidän epätodennäköinen ystävyytensä kiehtoivat Marja Pyykköä.

Tämä outo ja hassukin ystävyys ihmispojan ja keijutytön kanssa kasvaa elokuvan edetessä ja saa katsojan miettimään mitä rohkeus, elämän monimuotoisuus ja toisten hyväksyminen tarkoittavat. Elämme aikaa, jolloin on tärkeää antaa lapsille erilaisia roolimalleja.

Pyykkö ihailee Alfredia ja Sihjaa.

Ihailen Alfredin lempeyttä ja kiltteyttä, hänen innostuneisuuttaan ja suvaitsevaa luonnettaan. Kiltteys itsessään ei ole huono asia, mutta pitää myös puolustaa itseään ja vetää omat rajat. Minusta kiltteys on aliarvostettu piirre. Sihja on itsepäinen ja sukkela suustaan, eikä aina tiedä milloin olla hiljaa. Hän on voimakas mutta haavoittuvainen, fyysisesti kykenevä mutta kömpelö ja ennen kaikkea itsevarma keijutyttö, joka haluaa olla rakastettu – kaikki luonteenpiirteitä, joihin on helppo samastua. Yhdessä he luovat humoristisia tilanteita, konflikteja, jännitystä ja draamaa. Ohjaajana heidän yhteinen kasvunsa oli elokuvan painopiste, jonka varaan luoda sen maailma.

Stuntit itse

Elokuva kuvattiin vuonna 2019 Tampereella ja lähiseudulla.

Tampereelta löytyi monenlaisia hyviä paikkoja, kuten Hervanta, talo Pyynikillä ja metsiä ja lampia vähän kauempaa. Puhuimme paljon siitä, mitä Sihjan keijuus on ja mistä se kumpuaa. Olen ollut paljon rannikolla. Ajattelin, että Sihja ei ole siellä, meren rannalla rantalepikossa vaan virtaavan veden äärellä ja metsissä. Tampere ja lähiseutu oli täydellinen kuvauspaikka monin tavoin.

Kuvaaminen oli Pyykölle ihanaa, hauskaa, opettavaa ja vaativaa.

Halusin, että fantasia tuntuu todelta. Teimme töitä sen eteen, että niin olisi. En ollut aiemmin tehnyt elokuvaa, jossa on näin paljon efektejä, vaikka olen työskennellyt greenscreen-studiossa. Mieleeni on jäänyt se, kuinka vaativan prosessin teimme Elinan ja Justuksen kanssa. Olimme Hollannissa treenaamassa hollantilaisen stunt-titiimin kanssa muun muassa korkealta pudottautumista, polkupyörällä ajoa, yhdessä lentämistä ja sitä, miten Sihja pudottaa Alfredin. Elina ja Justus tekivät itse stunttinsa. Meillä oli kovat tavoitteet ja hyvä niin.

Elina Patrakka sai roolistaan Nordic Star -palkinnon Malmössä kansainvälisellä lasten ja nuorten Buff-elokuvafestivaalilla maaliskuussa viime vuonna. Palkinnolla halutaan antaa huomioita nuorten näyttelijöiden suorituksille. Tänä kesänä Patrakka kuvasi uutta Susikoira Roi -elokuvaa.

Ei mikään tyypillinen lastenelokuva

Sihja – kapinaa ilmassa on hauska, koskettava ja monitahoinen ja sopii koko perheelle. Se on kevyt kuin höyhen, hauska ja täynnä teräviä rytmisiä käännöksiä kuin top-listoilla ensimmäisenä keikkuva pop-laulu.

Visuaalinen maailma on korotettu, mutta nojaa realismiin ja on jopa rosoinen.

Se tekee elokuvasta visuaalisesti enemmän ”aikuismaisen”, mikä laajentaa katsojakuntaa. Se on ollut lastenelokuvissa harvinaista. Fantasiaelementtien yhdistäminen karkeaan visuaaliseen maailmaan tekee elokuvasta coolin söpöstelyn sijaan. Onhan Sihja-keijukin lähempänä peikon ja lepakon viehkeää yhdistelmää kuin keijupölyistä Helinää.

Tarina kantaa ja yhteistyö kannattaa

Marja Pyykkö katsoo elokuvaansa rakkaudella ja ylpeydellä. Sen tekeminen oli antoisaa ja mieleenpainuvaa ja hän sai tehdä sitä mitä rakastaa: oppia uutta ja tähdätä korkealle.

Olen aina toivonut, että voisin tehdä eri genrejä ja sukeltaa uuteen. Ennen tätä elokuvaa tein paljon crimea, josta opin asioita, joita nyt hyödynsin.

Hänen luottamuksensa siihen, että elokuvan tarina kantaa on vahvistunut. Käsikirjoituksen merkitys ja tärkeys ovat korostuneet entisestään.

Käsikirjoittajat Kirsikka Saari ja Jenni Toivoniemi tekivät upeaa työtä ja luottivat sen minun käsiini, toki yhteistyötä tehden. Teen aina yhteistyötä käsikirjoittajien kanssa, koska se on hyödyttää elokuvaa. Yhteistyö Elina Patrakan ja Justus Hentulan kanssa on ollut koko prosessin yksi hyvin tärkeä elementti.

Pyykkö uskoo aina yhteistyöhön elokuvan teon kaikissa osa-alueissa, ei despoottimaiseen ohjaukseen.

Lisää alkuperäiskäsikirjoituksiin perustuvia lastenelokuvia

Kotimaisella lastenelokuvalla menee Marja Pyykön mielestä hyvin. Taso on kova ja niitä katsotaan. Variaatioita on. Mutta parannettavaa on.

Tuntuu, että melkein jokainen tuotantoyhtiö pohtii lastenelokuvien tekemistä, sillä niille on tilausta; niitä odotetaan ja katsotaan. Peräänkuulutan sitä, että kirjoista tuttuihin hahmoihin perustuvien lastenelokuvien rinnalle pitäisi tehdä myös alkuperäiskäsikirjoituksiin perustuvia elokuvia. Kotimaiset lastenelokuvat tarvitsevat myös lisää arvostusta.

Käsikirjoittajat toivovat, että elokuvasäätiö myöntäisi enemmän tukea alkuperäiskäsikirjoituksille.

Lue myös