U-käännös helvettiin kotikatsomo

Kun elokuvan ohjaaja on arvostettu, kuten Oliver Stone, elokuvalta odottaa aina hieman enemmän. Odotusten ollessa korkealla on pettymys aina karvas, kun elokuva ei lunastakaan niitä odotuksia. Muukalaisen saapuminen hörhöjen kansoittamaan peräkylään on kaikkea muuta kuin uusi kynäelmä elokuvalle, mutta Oliver Stonen mielestä aihiosta vielä yhden u-käännöksen tekee.

© 1997 Columbia TriStar Pictures

Onneton pikkuhuijari, Bobby Cooper (Sean Penn), kaasuttelee Mustangillaan kohti Las Vegasia tilittääkseen velkojaan rujoille velkoojilleen. Kaiken epätodennäköisyyden sattumana Bobbyn auto posahtaa keskellä ei mitään eli Arizonassa. Mustangillaan nilkuttaen Bobby päätyy pieneen Superiorin pikkukaupunkiin, missä jo pelkkä auton korjauskin osoittautuu lähes mahdottomaksi tehtäväksi. Kaupunkilainen kukkopoika ajautuu välittömästi kahnauksiin paikallisten asukkaiden kanssa ja pois pääsy moisesta Jumalan hylkäämästä perslävestä näyttää olevan kaikista mahdottominta.

Dr.Pepper

Elokuvan U-käännös helvettiin tarina rakentuu epäonnisen muukalaisen ja juonivan tuppukylän pariskunnan ympärille. Stonen kannalta valitettavaa on, että John Dahl on samasta asetelmasta työstänyt jo elokuvan Red Rock West (1992), missä vanhentunut aviomies palkkaa peräkylään saapuneen muukalaisen tappamaan nuoren vaimonsa ja vaimo taas palkkaa muukalaisen listimään miehensä. Tämä asetelma toimii Stonenkin elokuvan tarinan punaisena ohjenyörinä. Stone kyllä virittää tarinan tueksi tragikoomisia sivujuonteita, jotka toimivat mielenkiintoisten sivuhahmojensa ansiosta, mutta piirtää näistä sivuhahmoista turhan tympeitä karikatyyrejä.

Päähenkilö Bobbyn helteestä hionnut sänkileuka kohtaa niin takajunttilan kuumakallen uhon, kyräilevän sheriffin, hampaiden hoitonsa unohtaneen mekaanikon kuin sokean sotaveteraanifilosofinkin. Ainoa mikä viilentää helteisen takahikiän tunnelmaa on kylmä Dr.Pepper. Kaupunkilaisen näkökulmasta peräkylien ihmiset ovat pelottavan koomisia olentoja ja heistä Stone yrittääkin jauhaa huumorin jyviä. Kovin vain ovat myllyn kivet jo kuluneet, kun näitä huumorin jyviä on jauhettu vaikka kuinka moneen kertaan.

Suutari pysyköön lestissään

Elokuvassaan U-käännös helvettiin Stone yrittää väkisin saada selittämätöntä pimeyttä aikaiseksi, mitä on yleensä totuttu näkemään David Lynchin teoksissa. Totuus vain on, että Stone ei ole Lynch. Pelkällä levottomalla kuvakulmataiteilulla ei saavuteta mitään subjektiivisia pelkoja ja tuntoja, jotka kajahtaisivat katsojansa tajuntaan mieltä häiritsevinä virtoina varsinkaan, kun korvissa soi koko ajan riipivä kantrin runkutus.

Oliver Stone on kannuksensa hankkinut kollektiivisilla spektaakkelitotuuksillaan, jotka ovatkin saaneet ansaittua huomiota ja arvostusta. Stone tunnetaan ns. totuuksien kertojana ja ehkä hän itse jo haluaisi karistaa tätä taakkaansa vapaammilla ja luovemmilla elokuvilla. Stone on itse todennut uusimmasta elokuvastaan: "En ole koskaan tehnyt tällaista elokuvaa." Tosin vuonna 1994 Stone koetti kepillä jäätä mediasatiirillaan Natural Born Killers / Syntyneet tappajiksi, joka herätti huomiota ja ehkä rohkaisi häntä jatkamaan pois leipälajistaan Hollywoodin totuuden torvena.

Stone vain ei pysty tekemään elokuvaa olematta se torvi, vaan pyrkii uusimmassakin elokuvassaan U-käännös helvettiin selittämään turhan juurta jaksain tapahtumia ja henkilöiden taustoja, mikä vie pohjan elokuvan pimeästä ja selittämättömästä mystiikasta. Stone yrittää apinoida Lynchin subjektiivisten painajaisten tyyliä, mutta lässäyttää elokuvansa ylipitkäksi pölyisen pöpilän pölinäksi. Suutari pysyköön lestissään.

Tunnettuja hörhöjä

Jumalan hylkäämiä hörhöjä elokuvassa U-käännös helvettiin esittävät Sean Pennin lisäksi monet tunnetut ja osaavat nimet, kuten Nick Nolte, Jon Voight, Powers Boothe, Jennifer Lopez, Claire Danes, Joaquin Phoenix ja Billy Bob Thorton. Remuista henkilöhahmoista ja irtonaisista sutkauksista kasvavatkin elokuvan ainoat pelastavat oljen korret, vaikka karrikoidut roolihahmot lyövätkin paikoin överisti yli. Mutta hauskat heput eivät yksinään tee elokuvan kokonaisuutta.

Stone teki tällä elokuvallaan eräänlaisen harharetken ja se hänelle suotakoon. Ja kunnioitettava toki on miehen kokeilun halun rohkeutta, mutta Stonen kaltaisen ohjaajan hässi saa katsojan tuntemaan itsensä normaalia enemmän petetyksi. U-käännös helvettiin on katsomisen arvoinen elokuva, sillä se jättää mukavan karvaan pettymyksen hapon vellomaan katsojan mahassa. Kysymys kuuluukin, että ovatko kaikki elokuvan tekijät olleet huumessa tätä tehdessään.