Minä päivänä tahansa kotikatsomo

Yhdysvalloissa perinteiset urheiluihanteet ovat saaneet jo kauan sitten väistyä kaupallisten arvojen tieltä. Varsinkin joukkueurheilusta on tullut suurta bisnestä, jossa pelaajat ovat vain kauppatavaraa. Ammattilaisliigoissa menestys mitataankin nykyisin voitettujen dollareiden perusteella, ei urheilullisilla ansioilla. Oliver Stonen uutuus Minä päivänä tahansa pureutuu amerikkalaisen jalkapallon ristiriitaiseen ja armottomaan maailmaan. Yhtä joukkueorganisaatiota tarkastelemalla elokuva raottaa verhoa ammattilaisliigan kulissientakaiseen maailmaan.

Miami Sharks on vaikeuksien kanssa painiskeleva jenkkifutisjoukkue, jonka ongelmia kahden pelinrakentajan loukkaantuminen ei yhtään vähennä. Vaihtopenkiltä kentälle revitään kokematon Willie Beaman (Jamie Foxx). Alkutakeltelujen jälkeen Beaman nostaakin markkina-arvoaan hyvillä peliesityksillään, mutta nuoren tähden päähän noussut neste aiheuttaa ristiriitoja joukkueen sisällä. Myös pelikentän ulkopuolella on ongelmia. Joukkueen omistaja nuori Christina Pagniacci (Cameron Diaz) ja kokenut valmentaja Tony D’Amato (Al Pacino) eivät tule toimeen keskenään. Yksityiselämänsä pilannut ja valmentamiselle omistautunut D’Amato on leipääntymisestä huolimatta uskollinen joukkuetta koossa pitävä johtaja. Pagniacci sen sijaan pyörittää joukkuetta vain bisnesmielessä ja juonittelee joukkueen myymiseksi dollarinkiilto silmissään. Samaan aikaan Sharks taistelee pelikentällä pääsystä Play offseihin.

Pelikenttä valkokankaalla

Aina silloin tällöin Hollywoodissa tuotetaan urheilun maailmaan sijoittuvia elokuvia. Kerrasta toiseen urheilu on osoittautunut vaikeaksi elokuvan lajiksi. Nimenomaan itse pelitapahtumien kuvaaminen on vaikeaa. Urheilutapahtumaa katsoessa autenttinen tilanteen kokeminen on niin vahva tunne, että sen toistaminen elokuvassa on aina ongelmallista. Parhaimmillaankin tapahtumat elokuvan pelikentällä ovat vain komeaa balettia, joka ei voi vetää vertoja aidolle urheilukokemukselle.

Ehkä siksi Stonenkin uutuus pyrkii, monien lajitoveriensa tavoin asettumaan pelikentällä olevan pelaajan asemaan. Tämä on hyvin vaikeaa, sillä heiluva kuva, nopeat leikkaukset ja silmien sumenemista jäljittelevä epätarkka fokusointi eivät välttämättä toimi uskottavasti hektistä pelikokemusta jäljitellessään. Muuten Minä päivänä tahansa onnistuu esittämään urheilun maailman varsin mainiosti. Varsinkin sekasortoinen pukuhuone tapahtumineen on viihdyttävää draamaa.

Minä päivänä tahansa toistaa myös toisen urheiluelokuvien kliseen. Elokuvissa pelit huipentuvat aina viimeisten sekuntien hektiseen taistoon. Usein altavastaaja nousee lopussa sankarilliseen voittoon. Tappiolla olevan joukkueen nousua siivitetään tyypillisesti hidastuksilla lentävästä pallosta, juoksevasta pelaajasta ja viimeisiä sekuntejaan käyvästä pelikellosta. Ylivoimainen voittohan olisi tylsää katsottavaa. Alussa niin kriittisesti ammattilaisurheiluun suhtautuva Minä päivänä tahansa latistuu lopussa hieman naiiviksi kasvutarinaksi, jossa ylimielinen pelinrakentajakin oppii joukkueen sisäiset pelisäännöt.

Saippuaoopperaako?

Amerikan historian ja erityisesti 1960-luvun kuvaajana tunnettu Oliver Stone on viime vuosina pyrkinyt uudistumaan ohjaajana. U-käännös helvettiin oli satiirinen jännäri amerikkalaisessa takapajulassa. Siinä Stone onnistui välttämään saarnaavan tyylinsä. Minä päivänä tahansa on kuitenkin askel taaksepäin Stonen uralla. Sen tyyli on tuttua Stonea. Visuaalisesti komeaa ja muutenkin toimivaa kerrontaa, mutta jotenkin sisällötöntä ja välillä turhankin alleviivaavaa. Kun Sharksin valmentaja D’Amato kouluttaa nuorta pelinrakentajaansa, välähtelevät historiallisten jenkkifutissankarien ja roomalaisten kilpa-ajajien kuvat ruudulla. Vaikutelma on melodramaattinen: komeaa katsottavaa, mutta väärässä paikassa?

Minä päivänä tahansa ei missään nimessä ole huono tai mitätön elokuva. Se vain on hieman vanhanaikainen kertomus, jonka kriittinen asenne urheilun moraalia kohtaan joutuu antautumaan klassisen kasvu- ja sankaritarinan tieltä. Silti se onnistuu esittämään ammattilaisurheilun maailman uskottavasti ja välillä jopa oivaltavasti. Omistajan häikäilemättömyys, lääkärien häilyvä moraali ja nousevan urheilutähden kaiken ylittävä itsevarmuus ovat varmasti arkipäivää urheilussa. Kaiken tämän rinnalla vanhentuva valmentaja vaikuttaa jopa sympaattiselta humanistilta, joka on joutunut oravanpyörään, josta pois hyppääminen on mahdotonta.

ks. ensi-ilta