Kaikki äidistäni kotikatsomo

Kaikki äidistäni on humalluttavan tunteellinen elokuva. Pedro Almodóvarin ohjaustyön pohjalla vellovat elämää suuremmat tunteet ja pakahduttavat aistimukset, joihin sekoittuu sopiva määrä komiikkaa ja traagisuutta, niin että itse elokuvasta muodostuu sydäntä raastava ja puristava, samalla surumielisesti hymyilyttävä kokonaisuus. Kyseessä on elokuva naisista, salaisuuksista ja niiden verhon raottamisesta, surusta, ystävyydestä, välittämisestä ja hetkistä, jolloin koko elämä tekee katalan täyskäännöksen ennalta varoittamatta.

Manuela (Cecilia Roth) on yksinhuoltaja, jonka teini-ikäinen poika kuolee hänen silmiensä edessä jäätyään auton alle. Manuela on salannut pojaltaan tämän isän henkilöllisyyden, mutta ymmärtää lopulta, tosin tavallaan liian myöhään, tehneensä väärin. Lievittääkseen tuskaansa Manuela lähtee etsimään poikansa isää ja tällä matkallaan tapaa niin nuoren nunnan Rosan (Penélope Cruz), karskinherkän transvestiittiystävänsä Agradon (Antonia San Juan) kuin näyttelijätärdiiva Huma Rojonkin (Marisa Paredes). Näiden ihmisten ja heidän kohtaloidensa kautta Manuelan elämä saa uuden sävyn, toiveikkaan sävyn.

Näyttelemisen ja esittämisen teema on elokuvassa varsin hallitseva. Elokuva viittaa nimellään Joseph L. Mankiewiczin elokuvaan All About Eve, joka jo sekin teemoittelee näyttelemisellä, joskin hieman suoremmin. Almodóvarin elokuvassa kaikki, koko elämä, peilautuu näytelmään ja näyttelemiseen - elämä on hurjaa, välillä mielipuolistakin teatteria. Tämä ilmenee jo elokuvan alkumetreillä, jossa elinsiirtoklinikalla työskentelevä Manuela näyttelee työnsä puolesta traagisessa demonstraatiossa, jossa omaisille ilmoitetaan läheisen kuolemasta ja pyydetään lupaa siirtää tältä elimiä niitä tarvitseville. Manuela näyttelee roolinsa hyvin aavistamatta lainkaan, että joutuu pian oikeassa elämässään saman tilanteen eteen.

Kokonaisvaltaisesti tapahtumien taustalla velloo Tennessee Williamsin näytelmä Viettelysten vaunu, jolla tuntuu olevan käsittämätön voima Manuelan elämän ratkaiseviin käänteisiin. Viettelysten vaunun kautta Manuelan ja hänen poikansa menneisyys määrittyy samalla kun näytelmä ohjaa Manuelan elämän suuntaa hänen poikansa kuoleman jälkeen. Näyttelemisen teema ilmenee elokuvassa myös sukupuoliroolien kautta. Varsinkin feminiinisiksi mielletyt piirteet ja asenteet rakennetaan ja tuotetaan elokuvassa niin itsetietoisesti ja tahallisesti, että ne eivät voi muuta kuin huvittaa ja kirvoittaa elokuvan parhaat naurut.

Kaikki äidistäni on kaunis ja hauska elokuva, jossa lempeys ja rajuus kulkevat käsi kädessä, miltei sopusoinnussa toistensa kanssa. Tätä elokuvaa ei ole mahdollista katsoa mieli nyrpeänä tai tunteettomana, ei vaikka ihan oikeasti siihen pyrkisi ja sitä yrittäisi. Tämä kertoo paljon elokuvan laadusta ja luonteesta, niin ikään se toiminee elokuvan parhaana suosittelijana. Lumoava elokuva!