Puhu hänelle kotikatsomo

Elämän ja kuoleman eettiset ongelmat ovat kanssamme lähes päivittäin sähköisen median ja lääketieteen kehittymisen ansiosta. Saatamme pohtia, miksi joku jäi eloon ja joku toinen ei ja oliko se aivan oikein. Samoin olemme saattaneet lukea lehdestä, miten joku tiedemies väittää meidän pystyvän pian pidentämään elinikäämme kymmenillä vuosilla jne. Tällaiseen eettiseen problematiikkaan meidät tutustuttaa Espanjan Aki Kaurismäki, Pedro Almodóvar, kehutussa, palkitussa ja paljon puhutussa teoksessaan Puhu hänelle.

Kaksi miestä kohtaa sairaalassa molempien hoitaessa koomassa olevia naisia, joista he syvästi välittävät. Toinen on nuoren tanssijan sairaanhoitaja ja toinen lehtimies, joka rakastui naishärkätaistelijaan ennen kuin nainen loukkaantui areenalla. Lukuisista ko. naisia esittelevistä takautumistaan huolimatta Puhu hänelle on itse asiassa kuvaus kahden hyvin erilaisen miehen ystävyydestä ja mitä tapahtuu, kun toinen joutuu vaikeuksiin. Almodóvar ohjaa eleettömästi ja vähä-eleisesti kuin Kaurismäki, joten elokuvaa katsoessa on syytä pitää mielessä eurooppalaisen niin sanotun taide-elokuvan erot suhteessa esim. hollywoodilaiseen vakavaan draamaan.

Elokuvan hätkähdyttävin kohtaus on elokuvan keskivaiheilla Almodóvarin avatessa tarinan aukkoja mustavalkoisen mykkäelokuvan keinoin. Tämän jälkeen yllätykset vain jatkuvat ja ylikorostamisen ja juonikoukeroiden rautalangasta takomisen sijaan vuoden 2002 parhaaksi valittu eurooppalainen käsikirjoitus puhuu puolestaan omalla hienolla tavallaan.

Ainut elokuvan lapsus on sen onneton loppuratkaisu, ennalta arvattavissa ja naiivi, jonka muuttaminen olisi ollut paikallaan. Kerrankin tragiikka ei toimi.