Intohimon pyörremyrskyissä
Intohimon lain alkaessa ohjaajana ja käsikirjoittajana työskentelevän Pablon (Eusebio Poncela) homoeroottinen elokuva Simpukan paradigmat on juuri saanut ensi-iltansa. Samana yönä Pablo eroaa miesystävästään. Konservatiivisen kasvatuksen saanut nuori Antonio (Antonio Banderas) näkee Pablon elokuvan ja myöhemmin rakastuu häneen.
Pablo valitsee uuden teatterityönsä, Jean Cocteaun vuonna 1930 kirjoittaman La voix humainen (suom. Ihmisääni), pääosaan siskonsa, mieheksi syntyneen ja sukupuolensa myöhemmin naiseksi korjanneen Tinan (Carmen Maura), joka on myös 10-vuotiaan Adan kasvattiäiti. Adan äiti on jättänyt Tinan ja Adan, ja lähtenyt Tokioon.
Tärkeässä roolissa elokuvassa on 1980-luvun Madridin yöelämä, joka on keskeinen niin monille Pedro Almodóvarin alkukauden töille. Kaupunki toimi vastakulttuurin kehtona Espanjan vapautuessa maata diktaattorina 40 vuotta hallinneen kenraalin Francon ikeestä. Almodóvar teki Madridin LGBT-kulttuurista elokuvia, joista tuli valtavirtaa yhdessä Euroopan uskonnollisimmista maista.
Almodóvarin taitava musiikinkäyttö pääsee oikeuksiinsa tässä(kin) elokuvassa, joka alkaa Dmitri Šostakovitšin kymmenennen sinfonian myrskyisin sävelin. Vaikuttavassa kohtauksessa Ada lipuu teatterilavalla kamerakiskojen päällä elehtien Ne me quitte pas -klassikon lyriikoiden tahtiin.
Trilleriksi yltyvän melodraaman juonenkäänteet sekoittavat uskontoa, seksiä, kuolemaa ja onnettomia rakkauksia. Sekä Poncela että Banderas heittäytyvät uskottavasti epäonnisten rakastavaisten rooleihinsa, ja Carmen Maura on yhtä verevä ja säteilevä kuin aina. Banderasin pähkähullu Antonio-hahmo muistuttaa hieman hänen myöhemmin esittämäänsä pakkomielteistä kidnappaajaa Sido minut! Ota minut! (1990) -elokuvassa.
Almodóvar on myöhemmin käyttänyt motiiveja Intohimon laista kolmessa myöhemmässä elokuvassaan. Jean Cocteaun näytelmä esiintyi uudelleen hänen seuraavassa ohjaustyössään Naisia hermoromahduksen partaalla (1988), ja viime vuonna ensi-iltansa saanut The Human Voice, Almodóvarin ensimmäinen englanninkielinen lyhytelokuva, perustuu myös samaan näytelmään. Tinan ja häntä hyväksikäyttäneen katolisen papin välinen kohtaus taasen toimi inspiraationa Huono kasvatus -elokuvan käsikirjoitusvaiheessa.
Intohimon laki ei varsinaisesti erotu Almodóvarin muista 1980–90-lukujen kauden elokuvista. Elokuvan tyyli ja hahmot ovat ohjaajalle tuttua kauraa, eikä dramatiikkaa puutu tästäkään teoksesta. Lopputulos on kuitenkin hieman särmätön – elokuva olisi ehkä kaivannut vielä lisäruiskeen almodóvarmaista villiä energiaa.