Kika kotikatsomo

Kika ei kuulu Pedro Almodóvarin loistokkaan uran tähtihetkiin. Elokuva on hajanainen kokoelma kohtauksia, joiden saippuasarjamaiset käänteet tuntuvat vanhan toistolta ja väkinäistä dramatiikkaa hakevilta.

Elokuvan päähenkilö, puhelias maskeeraaja Kika (Verónica Forqué) tapaa pahamaineisen amerikkalaisen kirjailijan Nicholasin (Peter Coyote) poikapuolen Ramónin (Àlex Casanovas), ja heidän välilleen syntyy suhde, jota mutkistavat muun muassa Kikan vierailut Nicholasin sängyssä. Suhdekuvioiden kiemuroihin liittyy myös Ramónin aiempi tyttöystävä, Andrea (Victoria Abril), joka tekee taiteilijanimellä Andrea Arpinaama rikoksista ja seksuaalisista ylilyönneistä kertovaa ajankohtaisohjelmaa ”Päivän pahin”.

Tosi-tv-ajan alkuvaiheessa ilmestynyt elokuva pyrkii tuomaan esiin tavallisten ihmisten arjesta ammentavan ja ihmisiä myös hyväksikäyttävän mediamuodon synkkiä puolia vahvan satirisoinnin avulla. Tirkistelyn teemoja korostetaan myös muilla yksityiskohdilla ja tämä teema kantaakin jollain tavoin, mutta ongelmaksi muodostuu hajanainen kokonaisuus. Almódovar ujuttaa elokuvaan lukuisia muitakin teemoja ja tyylilajeja komediasta trilleriin, eikä näiden yhteen tuominen toimi.

Sekava juoni pyrkii shokeeraamaan katsoja muun muassa ylipitkällä raiskauskohtauksella, joka tuntuu paitsi mauttomalta myös vanhan toistolta, olihan näitä nähty jo Almódovarin muutamaa vuotta aiemmin ilmestyneessä Sido minut, ota minut! -elokuvassa. Loppuratkaisu venähtää niin pitkäksi, että katsoja ehtii jo kyllästymään.

Elokuva jää köykäiseksi ja lopputulos on sieluton yhteenveto aiempien elokuvien aiheista: murhamysteeri, raiskaus, yksinkertaiset poliisit, epätoivoinen kirjailija, mitä vielä. Hahmot, joiden kohtalo ei tunnu kiinnostavan ohjaajaa itseäänkään, ovat yhdentekeviä lukuun ottamatta Andrea Arpinaamaa. Tämän puvut ja etenkin Victoria Abrilin kipakka roolisuoritus ovat elokuvan piristysruiskeita.