Interview With The Assassin kotikatsomo

John Kennedyn salamurha on ollut jo 42 vuotta mitä mielikuvituksellisimpien salaliittoteorioiden kohteena ja nämä teoreetikot ovat miltei poikkeuksetta ampuneet täyslaidallisen vuoden 1964 Earl Warrenin johtaman tutkimuskomission lopputuloksia kohti, joiden mukaan Oswald toimi yksin. Kaikkein sitkein väite murhaa koskien on ollut se, että ampujia olisi ollut vähintään kaksi ja että tämä toinen ampuja olisi lymyillyt Kennedyn auton tulosuunnasta katsoen etuoikealla olevalla ruohokukkulalla puuaidan takana. Nyt tämä toinen ampuja on laitettu löytymään fiktion keinoin. Hän on 62-vuotias Walter Ohlinger (monien laatuelokuvien, kuten Rankan päivän ja Training Dayn sivuosista tuttu Raymond J. Barry), kalifornialainen sekatyömies, joka on kuolemaisillaan syöpään. Walter päättää kertoa kaiken naapurilleen kameramiehelle ennen kuin hänestä aika jättää.

Esikoisohjaaja Neil Burger on saanut useilla filmifestivaaleilla palkitulle elokuvalleen käytännönläheistä realismia käsivarakameralla sekä naamioimalla itse kuvaamiaan otoksia esimerkiksi turvakameroiden filminpätkiksi. Minimaalisesta tuotantobudjetista (750 000 dollaria) johtuen kaikki tekniset oivallukset ovatkin tarpeen. Vieläkin tärkeämpi oivallus piilee ohjaajan masinoimassa "mitä, jos" -ajattelumallissa, jossa hän, esittelemällä tavallisenoloisen ja mielipiteettömän salamurhaajan, jatkaa aktiivisesti jatkospekulointia Kennedyn murhaan liittyen. Walterista ei saa irti, onko hän lintu vai kala, jonkinlainen salamurhaajien Kimi Räikkönen siis, ja hän jää mysteeriksi ruokkien näin katsojan mielikuvitusta.

Interview with the Assassinin imu ei kuitenkaan riitä loppuun asti. Maltillisesti alkanut elokuva hajoaa loppupuolella mielikuvituksen rajoja liikaa haettaessa. Tämä ei kuitenkaan varmastikaan estä salaliittoteoreetikkoja vahvistamasta omaa uskoaan heidän katsoessaan Burgerin elokuvaa, se kun on jo lähtökohdiltaan näiden veikkojen kanssa samoilla linjoilla. Samat epämääräiset uskomukset sotilaallis-teollisista tms. murhan syistä kun tuodaan edelleenkin ilmoille, kuten Oliver Stonen JFK:ssakin 14 vuotta sitten. Edes Walter ei tiedä, kuka päätti murhasta ja milloin ja mihinkä jäljet lopulta johtaisivat. Helppo ratkaisu jättää kaikki avoimeksi.