Päätön ratsumies valkokangas

Päätön ratsumies on hieno elokuva. Sen hienous ei ole tarinassa eikä edes näytteljöissä, vaan tavassa miten tarina on tuotu kankaalle. Sen yksittäiset kohtaukset ja kuvat häikäisevät nerokkuudellaan ja taianomaisuudellaan. Tietokoneella osittain rakennetut maisemat luovat loistavat puitteet elokuvan tunnelmalle.

Washington Irving on kirjailija, jonka tuotantoa on myös suomennettu. Hänen kuuluisuutensa liittyy kuitenkin siihen, että aikanaan hän oli ensimmäinen amerikkalainen kirjailija, jonka töitä arvostettiin myös rapakon tällä puolen. Tämä tarina päättömästä ratsumiehestä Uuden Englannin maaseudulla on jotain, jonka kulttuurista painoarvoa me eurooppalaiset emme oikein ymmärrä. Kaikki pienet koululaiset Yhdysvalloissa ainakin yrittävät lukea tämän teoksen jo koulussa, ja Burtonin projekti filmatisoida Päätön ratsumies on verrattavissa ajatukseen tehdä jälleen uusi elokuva Aleksis Kiven Seitsemästä veljeksestä.

Tarinassa Ichabob Crane (Johnny Depp) lähetetään New Yorkista tutkimaan murhia Sleepy Hollow’n pikkukaupunkiin muutaman päivämatkan päässä, jossa on sattunut suhteeton määrä outoja murhia. Kaikissa murhissa uhrin pää on katkaistu yhdellä lyönnillä. Ichabob, nykyaikaisen tieteen edustajana, alkaa selvittää murhia perinteisillä salapoliisimenetelmillä, mutta jonkin ajan kuluttua perinteiset menetelmät eivät päde. Logiikkaa kuitenkin tarvitaan, jotta tarinan syyllinen saadaan selville.

Makaaberia viihdettä

Päätön ratsumies on parasta kauhuviihdettä sitten Screamin (ja tarkoitan tässä ensimmäistä osaa), ja se on samalla kunnianosoitus Hammer-studioiden hieman kieli poskessa tehdyille kauhuelokuville. Näistä osoituksena on mm. alussa New Yorkin tuomaria esittävä Christopher Lee, jonka hetkellisesti odottaa virnistävän iloisesti ja paljastavan terävät kulmahampaat.

Burtonin ohjauksessa Päätön ratsumies muuttuu salapoliisitarinasta kauhufilmiksi kohtuullisen jouhevasti, ja kuitenkin elokuva on yhä enemmän fantasiaa kuin kauhua. Fantasiaelementtejä tuovat Ichabobin monenlaiset kojeet, jotka keventävät elokuvan raskautta melkoisesti. Pakollinen romanssi elokuvaan myös tungettiin, rikosta tutkivan Ichabobin ja paikallisen maanomistajan tyttären Catherine van Tasselin (Christine Ricci) välille syntyy selkeä jännite.

Päätön ratsumies on puhdasta viihdettä. Tällä tarkoitan sitä, että siinä ei oteta kantaa, ei erityisemmin kehitytä eikä elokuva oikeastaan kerro mistään. Se on viihdyttävä elokuva pikkuriikkisestä tarinasta, ja toteutettu sellaisella pieteetillä ja ammattitaidolla, että elokuva tempaa mukaansa.