Apinoiden planeetta valkokangas

Eikö remake, uudelleenfilmatisointi, olekin elokuvamaailman halveksuttavin ja tarpeettomin asia? Hollywoodin studiopomojen pöyhkeän logiikan ja suolapatsaaksi kivettyneen arvomaailman mukaan jokainen uusi sukupolvi innostuu samoista jutuista kuin vanhempansa. Luonnonvaroja ja luovaa energiaa ei siis vahingossakaan kannata haaskata mihinkään uuteen ja jännittävään.

Ehkä kaikki johtuu meistä loputtomiin huijattavissa olevista elokuvahulluista. Minä ainakin odotin uutta Apinoiden planeettaa innosta täristen. Vanha, ihanan liikuttava tarina! Karvamaskeja! Aikamatkailua! Ruorissa näkemyksellisimpiin nykyohjaajiin kuuluva Tim Burton, menninkäinen mieheksi, visionääri, joka hartaudella ihailee vanhanaikaista, kömpelöä, mutta käsityön makuista stop motion- animaatiota ja saa puhallettua annoksen vanhan ajan selittämätöntä taikapölyä tarinaan kuin tarinaan! Kuinka mikään voisi mennä pieleen?

Oman käden oikeutta eläimille

Apinoiden planeetassa on mennyt pieleen liki kaikki mahdollinen. Apinoiden ihmisiltä valloittaman maailman tenho on sittenkin ollut liiaksi aikakauteen sidottua. Uusi versio tuntuu aivan sietämättömältä jaarittelulta. Alkuperäisversion selkeä, mahtipontisen naiivi, i-has-tut-ta-van maailmanparannuksellinen filosofia kalskahtaa Burtonin versiossa oudon ontolta, osittain apinaroolien raivostuttavan mekastavasti ylinäytellyn tyhjyyden vuoksi.

En väitä että Yhdysvaltain musta vähemmistö, jonka vapautuskamppailua vuonna 1968 valmistunut alkuperäinen kommentoi, olisi saavuttanut täydellisen tasa-arvon. Sen verran maailma kuitenkin on muuttunut, ettei näin höpsö ja kärjistetty paraabeli enää vuonna 2001 kiinnity oikein mihinkään. Nykyaikana tulee mieleen peilata tarinaa lähinnä eläinoikeusliikkeen vaatimuksiin. Näinkin ajatellen Apinoiden planeetasta mieleen tulee lähinnä ala-asteen ainekirjoitustunnilla keksitty hellyttävä fantasia lemmikkien kapinasta.

Kutsukaa vaan kyynikoksi, mutta eikö aika monessa yhteydessä jo ole huomattu ihmisen olevan se planeetalleen ylivertaisesti tuhoisin laji? Sen sijaan, että jotenkin päivittäisi Apinoiden planeetan oikeamielistä sanomaa, Burton joukkoineen epätoivoisesti hämärtää sitä tekosyvällisin pohdinnoin ja tarpeettomin juonenkääntein. Erityisesti uusi loppuratkaisu, kuulemma yksi viidestä (!) kuvatusta, on loogisesti käsittämätön ja häviää alkuperäisen iskevyydelle galaksien mitalla.

Ei tietenkään olisi ollut mitään järkeä toistaa alkuperäistä elokuvaa sanasta sanaan, kuminaamasta kuminaamaan. Jotenkin vain jää tunne, ettei Burton ole osannut päättää tekeekö uutta elokuvaa vai vanhan päivitystä. Käänteisyhteiskunnan shokkiefektiä ei enää synny, ja juoni hyytyy epäkiinnostavien henkilöhahmojen piinalliseksi poukkoiluksi pitkin planeettaa.

Kumia ja karvaa

Burton on ratkaissut apinakansan visualisoinnin ongelman vanhanaikaiseen karvapuku- ja kuminaamatyyliin, mikä on tänä digiaikana ihan virkistävää. Puvustus on puolinostalgisesti tyylitajuista ja otusten liikehdintä nautittavan vetreää. Näyttelijät taas eivät tunnu naamion takana viihtyvän. Elokuvaan ei synny yhtenäistä viritystä. Juuri kukaan ei vaikuta tietävän, kuinka tosissaan leffaa pitäisi tehdä. Välillä ollaan kuin ironisessa pastississa, välillä toimintaseikkailua, sitten taas möykkäfarssia.

Apinakenraali Thadena nähtävä Tim Roth on päättänyt päästellä koko ajan täysillä yli, eikä kukaan ole kehdannut sanoa mitään. Vastaavasti Marky Mark Wahlberg on haaksirikkoutuvan sankariastronautin roolissa niin hämillään, että välillä saa pelätä muistaako mies edes repliikkejään. Helena Bonham Carter selviää sentään paremmin ihmisille oikeuksia vaativana empaattisena apinana.

Apinoiden planeetan ääniraita on sietämättömimpiä aikoihin. Joo, kyllä varmaankin apinoiden hallitsemassa yhteiskunnassa todellakin mekastettaisiin valtavasti. Katsojan piinaamisen perusteeksi tämän ei silti olisi tarvinnut riittää. Kirkunaa ja rääkymistä on nyt kuultu loppuelämän tarpeiksi, kiitos.

Haluan toivottaa ihailemalleni Tim Burtonille parempaa onnea seuraavan projektinsa valinnassa ja toteutuksessa. Kyllä ne lahjat siellä vielä ovat. Apinoiden planeettaan ei kuitenkaan ole tarttunut mitään Saksikäsi Edwardin tai Sleepy Hollown intohimoisesta omaperäisyydestä. Toinenkin tähti tulee oikeasti melkein säälistä.