Kuolema kokoaa perheen

Mukavalla Judd Altmanilla (Jason Bateman) on kaikkea: radiotyö, cool asunto New Yorkissa ja ihana tyttöystävä Quinn (Abigail Spencer). Paitsi että Quinn ja Juddin ällö pomo Wade (Dax Shepard) jäävät rysän päältä kiinni lemmiskelemästä Juddin sängystä. Samalla Judd kuulee isänsä kuolleen. On siis hyvä aika paeta ja palata kotiin, jonne koko muukin perhe kokoontuu.

This Is Where I Leave YouKotoa löytyy moniongelmainen sisaruskatras ja estoton kirjailija-psykologi-äiti (Jane Fonda), joiden tehtävänä on isänsä ja puolisonsa viimeisenä toiveena istua seitsemän päivää kestävää shivaa, juutalaisten tapaa surra edesmennyttä. Ateistisessa, tai vähintään agnostisessa perheessä, päästään ja joudutaan täten tilanteen turhauttamina näppärästi käsiksi perheenjäsenten välisiin suhteisiin, patoutumiin ja selvittämättömiin ongelmiin.

Perheen tahi yhteisön kokoontuminen jonkin tragedian seurauksena yhteen on usein käytetty asetelma draamaelokuvissa. Muun muassa Osage County (2013) ja Tulikärpäsiä puutarhassa (2008) lukeutuvat tähän joukkoon, kumpikin vakavamman draaman edustajina. Nyt kyseessä on draamakomedia ja henkilöiksi on kirjoitettu korostetun erilaisia hahmoja, jotta nauruhermojen kutkuttelu olisi taattua. Elokuva perustuu käsikirjoittajansa Jonathan Tropperin samannimiseen romaaniin.

This Is Where I Leave YouPaperilla näyttelijäkatraskin näyttää mukavalta, löytyyhän sieltä Wendy-siskon roolissa sellaista komediennea kuin Tina Fey, ja onhan Jason Bateman yleissympaattinen jokamies. Jonkinlaista uutta tulemista tekevä, Oscar-voittaja Jane Fonda on aina kiinnostava, ja myös House of Cards -sarjassa raadollisen poliittisen pelinappulan rooliin joutunutta kongressiedustajaa esittänyt Corey Stoll on nyt turhautuneena, pikkukaupunkiin jääneenä ja isänsä firmaa pyörittävänä Paulina sopivan vereslihainen roolissaan. Kavalkadilla on haluttu varmistaa, että jokaiselle löytyy jotakin ja saadaan varmasti mahdollisimman mehukkaita ristiriitoja rakennettua.

Kaikilla on lähinnä keski-ikäistymisen tuomat ongelmansa ja pettymyksensä kestettävänään, ja onnen käsitystä pohditaan. Judd tapaa kotikonnuillaan teiniheilansa Pennyn (Rose Byrne), joka muiden odotuksille kinnasta näyttävänä, pikkukaupunkiin palanneena luistelukoulun opettajana on henkilöhahmona ihan persoonallinen tuulahdus. Näiden kahden väliset tapahtumat ja toisaalta Quinnin suuri uutinen ja sen lopullinen käsitteleminen Juddin taholta ovat yllättäen elokuvan parasta antia, hetkeen tarttumisessa ja armollisuudessaan tervetullutta vaihtelua kalseisiin draamakomedioiden lainalaisuuksiin.

This Is Where I Leave YouMutta liika on liikaa, ja varsinkin liika yrittäminen. Sisarusten ja sinänsä oivan työn tekevän Fondan Hillary-äidin väliselle kemialle rakennettu komedia on jokseenkin kalastelevaa ja alleviivaavaa. Äidin tissiväli aikuisten lastensa edessä, sietämättömien tilanteiden varjolla tapahtuva sisarusten jatkuva ryypiskely, sekä etenkin vähän väliä räjähtävä rähinä veljesten kesken, joka perustuu ärsyttävästi väljähtyneeseen pojat ovat poikia -tautologiaan, alkaa pian tökkiä. Väkivaltaa ei luulisi oikeutettavan laimean huumorin ja keppostelun varjolla muuten humaanis-älyllisiäkin tasoja kurottelevassa elokuvassa.

Soveliaan pehmoista suvaitsevaisuutta väläyttävä, muka-liberaalina temmellyskenttänä näyttäytyvä Seitsemän sietämättömän pitkää päivää (2014) nojaa lopulta melko perinteisiin perhearvoihin. Hillary, joka järkyttää lapsiaan estottomalla suhtautumisella seksuaalisuuteen ja lastensa toilailuihin, toteaa esimerkiksi, että nuorimman poikansa suhde hieman vanhempaan naiseen ei voi onnistua. Ilmeisesti tässä menee amerikkalainen vapaamielisyyden raja. Pettää, ryypätä ja ajelehtia voi, mutta vanhempi nainen ja nuori mies eivät sovi yhteen!

This Is Where I Leave YouElokuva on tarttumassa tärkeisiin aiheisiin koskematta niihin kuitenkaan kuin hattaratikun päällä. Laiskaa tyypittelyä esimerkiksi on, kun naapurin sälli ja Wendyn nuoruudenrakkaus, joka sai aikoinaan aivovamman, esitetään hieman sotkutukkaisena ja verkkarijalkaisena tragediaansa sidottuna ressukkana. Ja näillä muilla elämänsä ajelehtijoilla on koko ajan täydelliset kampaukset. Kun muuten elokuvassa on pyritty rasahtelevaan todenmukaisuuteen, tällaiset ulkonäölliset seikat ovat tympeän ja perustelemattoman ulkokultaisia.

Toisaalta, juuri kun hämmentävän väkivallan ja väkinäisen huumorin ristitulessa marinoitunut venytetty jaaritus voisi vedellä arkunkantta kiinni kuin perheen isävainaa konsanaan, tarjoaa elokuva pari yllättävän avointa ja mukavaa lopputulemaa. Kaikki ei olekaan niin pureskeltua, miltä pitkin matkaa näyttää. Eivät nämä elokuvaa epähauskuudelta ja epädynaamisuudelta pelasta, mutta nostavat sen kuitenkin pahimmasta epäonnistumisen suosta.

* *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 1,7 / 3 henkilöä