This Is Where I Leave You kotikatsomo

Shawn Levyn samannimiseen kirjaan perustuva draamakomedia saa alkunsa, kun Mort Altman jättää kuolinvuoteellaan neljälle aikuiselle lapselleen toiveen kerääntyä yhteen viettämään juutalaisen perinteen mukaista suruviikkoa.

Jokainen sisaruksista kamppailee oman elämänsä haasteiden kanssa. Judd yllättää vaimonsa pettämässä häntä ja Wendyn elämää sanelee etäinen aviomies. Paul ja hänen vaimonsa kärsivät lapsettomuudesta. Perheen nuorimmainen, Phillip, yrittää vakuuttaa itselleen ja perheelleen olevansa aikuinen mies, mutta pyristelee kuopuksen leimansa kanssa.

Isänsä kuoleman jälkeen sisarukset palaavat demoneineen lapsuudenkotiinsa, kaoottisin tuloksin. Menneisyyden ja nykyisyyden käsittelemättömät ongelmat vyöryvät hahmoja määritteleviksi voimiksi, joiden seuraaminen tekee elokuvan hankalasti lähestyttäväksi. Tarina käy elokuvan edetessä alati raskaammaksi, eivätkä komedialliset sävyt välity lämminhenkisyyttä tukevina, kuten tarkoitus lienee. Elokuva ei tavoita kumpaakaan genrensä lupaamista tunteista.

Temaattisesti tarina sinkoilee kaiken mahdollisen välillä syntymästä kuolemaan. Suurten aiheiden puolihuolimaton käsittelytapa musertaa juonelliset kasvumahdollisuudet, jotka alkuasetelma katsojalle tarjoaa. Hahmot ovat toinen toistaan keskeneräisempiä suurine ongelmineen ja monimutkaisine taustoineen, eivätkä heidän dynamiikkansa kohtaa nykyhetken kaaoksessa.

Käsikirjoituksen kompastellessa liian suurissa saappaissaan, näyttelijöiden roolisuoritukset ovat tasaisia. Jane Fondan esittämä perheenäiti on hahmoista uskottavin ja on sääli, että painopiste siirtyy voimakkaasti perheen miesten ongelmien ympärille.

Kun elokuvaa tähdittää joukko komedianäyttelijöitä, oletus nokkelasta huumorista ja näppäristä juoniratkaisuista saa katsojan pettymään toden teolla. Tragedian päälle liimatut muka hauskat hetket toimivat harvakseltaan. Kertaalleen huvittavan pikkulapsen pottavitsin toistuessa kolmatta kertaa, on tarinan komediallisuus alleviivatusti ammennettu loppuun.

Elokuvan loppu on puolitoistatuntisen komediallisinta antia, mutta vain surkuhupaisassa mielessä. Viikossa jokainen perheen jäsenistä on muuttanut elämänsä suunnan, voimaantunut uudeksi ihmiseksi ja korjannut vuosikymmeniä sitten sivuun sysätyt ongelmansa. Teennäisen onnellinen lopetus latistaa tarinasta viimeisetkin uskottavuuden rippeet.