Deadpool & Wolverine valkokangas

Marvelin elokuvauniversumi MCU on viime aikoina yskähdellyt pahasti sekä lippuluukuilla että tuotteiden laatutasossa. Tuorein MCU-elokuva, viimevuotinen The Marvels teki kaikkien aikojen huonoimman MCU-elokuvien tuoton. Laadultaan se oli mainettaan parempi, mutta samaan aikaan tv-puolella nähtiin lattea floppi Secret Wars -sarjan myötä. Sekä koettu alamäki että pitkäkestoiset näyttelijä- ja käsikirjoittajalakot saivat Marvelin miettimään strategiaansa uudelleen. Siksi tänä vuonna julkaistaan tasan yksi MCU-elokuva. Ja sen pääosassa on, elokuvan traileria lainaten, Marvel-Jeesus.

Harvoin on yhtä paljon ladattu yhden miehen viininpunaisille trikooharteille kuin Deadpoolin. Ryan Reynoldsin intohimolla ja sinnikkyydellä ylläpitämä ja valkokankaille elvyttämä sekopäinen suupaltti oli edesmenneen 20th Century Foxin yllätyshitti. Deadpool (2016) ja Deadpool 2 (2018) olivat Reynoldsille työvoittoja ja suloinen kosto siitä kauheasta mykkäversiosta, jota hän joutui näyttelemään vuoden 2009 X-Men Origins: Wolverine -elokuvassa.

Kun Disney söi Foxin ja tuomitsi Foxin suositut mutanttielokuvat limboon, näytti Deadpoolinkin taru päättyneen. Vaan pyörät ne pyörivät ympäri, ympäri ja ympäri, joka päivä, ja nyt tilanne on kääntynyt niin, että Reynoldsia ja Deadpoolia on kaavailtu koko MCU:n elvyttäjäksi. Eläkkeellä ollut Deadpool tempautuu Loki-sarjasta tutun Aikavarianssiviraston eli TVA:n toimesta pois Foxin universumista pelastamaan MCU:ta. Viittauksia tosielämään ja toisiin elokuviin on niin paljon, että teos on puhdas metaelokuva, kahden tunnin mittainen lähdeviiteluettelo.

Kuten elokuvan nimikin kertoo, ei Reynolds ole pelastushommissa yksinään. Hugh Jackman esitti supersuosittua Logania eli Wolverinea lukuisat kerrat. Haikea ja traaginen nyky-western ikääntyneestä Wolverinesta eli Logan (2017) päätti Loganin tarun, jolloin Jackman eläköityi pysyvästi roolista. Tai niin hän silloin ajatteli. Mieli muuttui Reynoldsin maanittelun jälkeen, ja Jackman napsauttaa jälleen adamantium-kyntensä esille niin että SNIKT vain kuuluu.

Logan-elokuva on edelleen alkuperäisen ja aidon Wolverinen loppu ja päätös hahmolle, sillä Deadpool & Wolverine pohjaa juonensa vaihtoehtouniversumeihin. Elokuvan Wolverine on variantti toisesta universumista. Kummastakin roolihahmosta nähdään lukuisia eri variantteja. Deadpoolista nähdään varianttina muun muassa Dogpool, joka on nimensä mukaisesti koira. Reynolds ei sentään häntä esitä, roolissa on oikea hurtta. Ryppyinen ja lutuinen hauva onkin kyseessä.

Multiversumiseikkailun myötä jätetään samalla jäähyväisiä useille Foxin elokuvista tutuille hahmoille. Mukana lyhyissä rooleissa ja cameoina on vino pino sankareita ja roistoja X-elokuvista lähes neljännesvuosisadan ajalta. Kirjo on laaja aina ensimmäisen X-Menin (2000) ärjyvästä Sapelihampaasta (Tyler Mane) Deadpool 2:n hauskimpaan sivuhahmoon, täysin vailla voimia ja kykyjä olevaan sympaattiseen viiksivalluun, autokauppias Peteriin (Rob Delaney). Jopa muinaisen Daredevil-elokuvan (2003) naispääosahahmo, oman spin-off -floppinsa vuonna 2005 saanut Elektra (Jennifer Garner) tekee paluun.

Ohjaajana on kokenut Shawn Levy, jolla on plakkarissaan vaikuttava määrä elokuvia ja sarjoja Stranger Thingsistä Yö museossa -trilogiaan. Levy ei ole vain keikkamies vaan on osallistunut aktiivisesti koko prosessiin. Levy on osallistunut käsikirjoittamiseen ja tuottanut elokuvan, kummatkin yhdessä Ryan Reynoldsin kanssa. Vaikka franchise-koneisto onkin taustalla, niin kaksikolla on ollut suuri valta siihen minkälainen elokuvasta tuli. Siitä tuli huono. Odottamattoman ja yllättävän huono.

Kaksikko varmasti nauraa kritiikille matkalla pankkiin, sillä teoksen on uumoiltu tienaavan jo avausviikollaan isot läjät rahaa ja palauttavan MCU:n kassavirtamaineen. Siitä huolimatta elokuvallisesti kyseessä on rakenteellisesti ontto, kerronnallisesti vajavainen ja hahmojen osalta täysin yksiulotteinen tekele, jossa seikkaillaan multiversumien Mikä-Mikä-Maassa täysin vailla oikeaa panosta.

Yhdysvaltojen aikuisille tarkoitettu R-ikäraja ei tarkoita aikuisempaa sisältöä vaan tylsää fuck-shit-toistoa ja niin suurta määrää yläastetason kikkelivitsejä, että määrä ei korvaa laatua. Aiemmissa Deadpooleissa rujo komiikka osui paremmin kohdalleen. Väkisin jää miettimään taannoisen käsikirjoittajien lakon vaikutusta elokuvan aiempaa kehnotasoisempaan komiikkaan.

Sekä Deadpool että Wolverine ovat parantumisvoimineen käytännössä kuolemattomia, mikä tekee action-kohtauksista tylsiä. Touhu ei edes naurata, kuten överiksi vedetty action-mäiske parhaimmillaan tekee. Kaksikon keskinäiset nahistelut on tarkoitettu toiminnan kohokohdiksi, mutta kun kaksi ukkelia silpoo toisiaan minuuttikaupalla CGI-veren saattelemina eivätkä edes puvut mene rikki, niin puuduttava lopputulos muistuttaa lähinnä kehnoa videopeliä.

Niin, puvut. Wolverinella on yllään sarjakuvista tuttu keltamusta supersankaripukunsa, jota Hugh Jackmanilla ei ollut missään aiemmassa elokuvassa. Tyyli ei olisi sopinut maanläheisempää pukeutumistyyliä hakeneisiin vanhoihin X-elokuviin, mutta keltaiset kirkkaat vermeet sopivat kuin nenä päähän punaisiin sonnustautuneen neropatin Deadpoolin rinnalle. Tosin henkilökohtaisesti Wolverinen oranssinruskea puku on kautta historian tyylikkäin ja on ollut sitä aina Ryhmä-X- lehden numerosta 9/1985. Ilahdus olikin suuri, kun sellainen Wolverine-variantti elokuvassa lyhyesti piipahtaa.

Siihen ilonpilkahdukset pitkälti päättyvätkin. Cameo-roolit ja jatkuvat vinkit ja vinkkaukset tosielämän korporaatiotapahtumiin puuduttavat, varsinkin kun valtaosalla cameo-piipahtajista ei ole mitään oikeaa tekemistä parin onelinerin lisäksi. Ainoastaan Logan-elokuvasta tuttu Loganin klooni Laura eli X-23 (Dafne Keen) saa merkittävämmän roolin ja on mukana lähes ainoassa kohtauksessa, johon on saatu aitoa tunnelatausta.

Elokuvan pahiksina toimivat Charles Xavierin paha naispuolinen kaksonen Cassandra Nova (Emma Corrin) ja TVA:n kunnianhimoinen virkailija herra Paradox (Matthew Macfadyen). Kummatkin jatkavat vanhaa elokuvakliseetä siitä, että englantilaisittain lausuva hahmo on lähes automaattisesti roisto. Nova on yksiulotteinen mielipuoli ja Paradox on klassinen viranhaltijanilkki. TVA:n toiminnasta olisi ylipäätään vaikea saada käsitystä, ellei olisi katsonut entuudestaan Loki-televisiosarjan kumpaakin kautta.

Reilun kahden tunnin mittainen sessio kahden yleisönsuosikin läpänheittoa, kiroilua, mättöä ja matkaa kohti kaveruutta on näyttävästi ylöspantu ja varsinkin vanhempi musiikki taustalla on toimivaa. Mitään muistijälkeä tarina ei jätä, eikä teos onnistu varsinaisessa pääfunktiossaan eli viihdearvoissa. Draamallista panosta ei ole, ja MCU jää toistaiseksi samanlaiseen limboon kuin elokuvassa esiintynyt, Loki-sarjasta tuttu Tyhjiö. Deadpoolilta ja Wolverinelta oli lupa odottaa laadullisesti parempaa, vaikka kassaan rahaa virtaisikin.