The Internship valkokangas

Kesällä ensi-iltaan tulevien elokuvien odotusarvo on harvoin kaksinen. Heinäkuun helteissä elokuvateatterien hyvä ilmastointi lienee suurempi vetonaula kuin se, mitä valkokankaalla näytetään. Ja kun valkokankaalla häärää pökkelökaksikko Vince Vaughn ja Owen Wilson Night at the Museum -tirehtööri Shawn Levyn ohjauksessa, elokuvaelämyksen lähtökohdat ovat odotusarvoakin heikommissa kantimissa.

The Internship onnistuu kuitenkin yllättämään heikoista lähtökohdista ja kesäelokuvan kehnoista odotusarvoista huolimatta. Tästä on kiittäminen hyvin ajanhenkeen istahtavaa käsikirjoitusta, jossa arkinen todellisuus on sen verran läsnä, että samaistumispintaa on jopa aikuiselle katsojalle. Hollywood-elokuvalle tämä ei ole mikään oletusarvo.

Vince Vaughn ja Owen Wilson esittävät keski-ikäisiä myyntimiehiä, jotka huomaavat maailman ajaneen ohi heistä ja heidän myymistään rannekelloista. Nuoruutta ja tehokkuutta palvovassa maailmassa kehäraakkien on tyydyttävä myymään patjoja ja rollaattoreja viriileille vanhuksille. Tai sitten on tartuttava tilaisuuteen ja haettava töitä Googlesta, vaikka tämä tarkoittaisi kesän mittaista harjoittelijapestiä parikymppisten opiskelijoiden keskellä. Parhaiten pärjännyt harjoittelijatiimi nimittäin palkitaan halutuilla työpaikoilla.

Aikamiehet eivät tiedä uudesta teknologiasta hitunvinkulaa, joten kaverukset ovat nuorelle nörttitiimille lähinnä rasite. Iän tuomasta kokemuksesta ja ihmissuhdetaidoista on kuitenkin hyötyä eripuraisen tiimin yhteen hitsaamisessa, ja siinä missä vanhat opastavat nuoria elämässä, auttavat nuoret vanhoja teknologian omaksumisessa.

Teknologisen rajankäynnin ohella kyse on myös perinteisestä nuoriso vastaan aikuiset -asetelmasta. Nykyään nuorten ja aikuisten maailmat ovat kulttuurisesti jo niin lähellä toisiaan, että selkeämpi konfliktipinta piilee suhteessa teknologiaan.

Tänä päivänä eri sukupolvet voivat katsoa samoja elokuvia ja kuunnella samaa musiikkia, mutta ennen tietokoneiden invaasiota syntyneet eivät ole kasvaneet kiinni teknologiaan, joten tietotekninen maailma edustaa heille toiseutta, jota siedetään mutta jonka kanssa ei tulla luontevasti toimeen. Tämä rajankäynti on elokuvan oivaltavinta antia ja tarjoaa pääosakaksikon kautta inhimillisen samaistumispinnan eritoten ennen 1980-lukua syntyneille.

Samalla elokuva puleeraa vanhoja hyviä humaaneja arvoja aitojen ihmissuhteiden ja vuorovaikutuksen tärkeydestä. Nämä arvot lämmittävät ilmastoidussa salissa kyynisempääkin sydäntä ja auttavat ummistamaan silmät tarinan taustalla luuraavasta kovasta maailmasta. Vaikka elokuvassa hurrataankin yhteistyölle ja toisten kunnioittamiselle, on harjoittelijatiimien taistossa kyse  kilpailusta, jonka voittajat palkitaan taloudellisesti ja häviäjät unohdetaan jonnekin takavasemmalle. Hyvilläkin menetelmillä pelatessa tärkeintä on menestyksen tavoittelu ja omien etujen turvaaminen. Se siitä maailman parantamisesta.

Mikään ei poista myöskään sitä tosiasiaa, että elokuva on yhtä suurta Googlen rekrytointivideota. Googliuden toitottaminen pursuaa loppua kohden jo korvista. Ja loppuakin saa odottaa pitkään, sillä The Internship on tavattoman ylipitkä. Tarinan ja kerronnan kannalta tarpeettomia suvantokohtia on paljon.

Erityisesti Vaughnin ja Wilsonin jaaritteluosuudet ovat puisevia. Joviaali Wilson luontuu koomisiin rooleihin, mutta Vaughn on koomikkona hauska kuin heinäseiväs. Onneksi tarinan temaattiset ulottuvuudet kykenevät kannattelemaan elokuvan pahimpien buddy-karikoiden yli ja herttaisen häveliäs seksistisyys on se viimeinen oljenkorsi, johon voi tarttua ennen kuin elokuva uhkaa painua pinnan alle.