Labyrintti valkokangas

Elokuvateollisuudessa on tapahtumassa käännös, joka on nostanut kiinnostusta kirjailijoita kohtaan. Young Adult (YA) -kirjallisuuden nousu valkokankaille on luonut nuorille elokuvantekijöille väyliä nousta suuren yleisön tietoisuuteen, mutta suurimpia tähtiä ovat itse kirjailijat. Nuorille aikuisille suunnatut ja moneen suuntaan haarautuvat kirjamarkkinat tuovat elokuvasaleihin lukijoita, jotka ovat valmiita katsomaan suosikkitarinansa filmatisoinnin useita kertoja. Uusin yrittäjä Labyrintti kuuluu tuttujen dystopiakuvausten joukkoon, mutta vahvan tyttöhahmon sijasta sen keskiössä on Thomas-niminen poika.

Thomas (Dylan O'Brien) herää liikkuvasta tavarahissistä ilman muistikuvia siitä, kuka hän on ja minne hän on menossa. Määränpäässä häntä odottaa joukko poikia, jotka asuvat omavaraisessa kyläyhteisössä suureten seinien ympäröimänä. Heidän elämäänsä varjostaa seinien ulkopuolella muuttuva labyrintti ja sen uumenissa liikkuvat pedot. Labyrintistä uloskäyntiä etsivät juoksijat ovat ainoita, jotka uskaltautuvat poistua aukiolta liikkuvien seinien maailmaan.

Nuoret pojat ovat keskellä mysteeriä. He eivät tiedä, onko kyseessä koe vai rangaistus ja onko labyrintistä edes mahdollista päästä ulos. Näennäisen järjestäytynyt yhteisö on jakautunut kahtia niihin, jotka etsivät vastauksia, ja niihin, jotka ovat tyytyväisinä asettuneet elämään seinien suojassa. Kun tarkkaan rakennettu järjestys sitten järkkyy, on yhteisö valmis puolustautumaan jopa sisäisiä uhkia vastaan. Nuorisojoukko on sekoitus kotinsa muistoa etsiviä Peter Panin kadonneiden poikia sekä Kärpästen herran määrätietoisia nuorukaisia. Ilman muistikuvia menneisyydestä heidän on ratkaistava, keitä he ovat ja millaisten päätösten kanssa he kykenevät elämään.

Labyrintissa on tehty runsaasti muutoksia sen alkuperäiseen tarinaan. Sitä on tiivistetty ja muutettu realistisempaan suuntaan, mutta maailma on ytimeltään säilynyt samana. Yliluonnolliset kytkökset on karsittu pois ja yksinkertaisuus antaa mahdollisuuden keskittyä itse labyrintin salaisuuteen. Toiminta on keskitetty Thomasin hahmoon muiden nuorten kustannuksella ja erityisesti yhteisöön saapuvan ainoan tytön Teresan (Kaya Scodelario) hahmo on elokuvassa muuttunut passiivisemmaksi. Muutokset ovat kuitenkin tuoneet määrätietoisuutta ja nopeutta tarinalle, joka liikkuu suhteellisen vaivattomasti eteenpäin.

Visuaalisten efektien ja grafiikoiden parissa uransa aloittanut ohjaaja Wes Ball on luonut esikoispitkäänsä hienon visuaalisen maiseman. Muuttuva labyrintti on näyttävä kokonaisuus ja elokuvalla on selkeä oma värimaailma. Se on kaukana Outolinnun (2014) kliinisestä kaupunkiyhteisöstä, mutta ei myöskään leikittele realismin ja fantasian vastakkainasettelulla Nälkäpelien (2012, 2013) tapaan. Nuorten menneisyydettömyys tekee tarinasta hivenen synkemmän kuin sen YA-sisarukset, vaikka verenvuodatusta ei valkokankaalla paljon nähdä. Outolinnun tavoin Labyrintti kuitenkin käyttää suuren osan ajastaan selittäen maailmaansa ja pohjustaen tarinaa jatko-osille, eikä se seiso omilla jaloillaan Nälkäpelin avausosan tavoin.

Labyrintti on kompakti kokonaisuus, joka loppumetreillä suistuu juoksukilpailumaiseksi rymistelyksi kohti uusia kysymyksiä. Nuoret näyttelijät suoriutuvat rooleistaan vuosien työkokemuksella ja erityisesti elokuvan brittivahvistukset Thomas Brodie-Sangster, Will Poulter sekä Kaya Scodelario saavat paljon irti kohtuullisen pienistä roolihahmoistaan. Labyrintti kulkee totuttuja polkuja ilman vahvaa omaa näkemystä, mutta se toimii kirjaa paremmin hakien jonkinlaista realistismia fantasiaan ja tehden jännitteistä näin vahvempia.