Pan valkokangas

Kriitikon pitää harkita aina tarkkaan ennen kuin hän päätyy nimittelemään jotakin näkemäänsä elokuvaa tarpeettomaksi tai turhaksi. Tuskin kukaan voi kuitenkaan kiistää, että esiosa Peter Paniin on jo paperilla yksi turhimmista ideoista ikinä.

Steven Spielbergin ja Robin Williamsin Hook – Kapteeni Koukku (1991) kertoi aikuiseksi kasvaneesta Peter Panista ja onnistui edes jollain tavalla mukailemaan alkuperäistarinan henkeä. Siihen verrattuna Joe Wrightin ohjaama Pan ottaa pohjateokseen naurettavan paljon etäisyyttä.

Elokuvan rahoittajat ovat siunanneet Wrightin anteliaalla 150 miljoonan dollarin budjetilla. He siis ilmeisesti uskovat, että maailmasta löytyy yleisöä, joka on aina halunnut nähdä, miten Pan päätyi Mikä-mikä-maahan, oppi lentämään ja kokosi Kadonneet pojat. Itse en jaksa tähän uskoa.

Peter Panin esiosa Pan ei täytä pienintäkään tehtävää, josta sen olisi olettanut suoriutuvan. Elokuva alkaa Tiikerililjaa esittävän Rooney Maran kertojaäänellä: ”Joskus ystävät aloittavat vihollisina ja viholliset ystävinä.” Ilmeisesti Wright luulee, että tästä hänen elokuvassaan on kysymys, mutta se ei pidä lainkaan paikkaansa. Peter Pan tapaa elokuvan aikana tulevan vihollisensa, enteellisesti nimetyn James Hookin (Garrett Hedlund), ja heistä tulee ystävät. Seuraa juonipaljastus: Maran mainitsemaa vihollisosuutta ei Panissa kuitenkaan nähdä. Elokuva jää kesken.

Jälkikäteen ajatellen Pan on kuin katsoisi lattiamaalaria maalaamassa itseään nurkaan. Miten Peter Pan ja Koukku päätyvät näin hyvistä ystävistä toistensa vihamiehiksi? Missä välissä Peter syöttää Koukun käden krokotiilille? Miksi minulla on tunne, että tässä toistetaan edellisen Tähtien sota -trilogian virheitä. Jatko-osat kuuluvat nykypäivän elokuvabisnekseen, mutta vaatii melkoista mielikuvitusta kuvitella, että katsojia kiinnostaa nähdä Peter Pan -prequel-trilogia. Sellaista toivottavasti ei ole oikeasti suunnitteilla!

Koska kapteeni Koukku on tässä elokuvassa hyvis, pahiksen rooli on annettu kokonaan uudelle hahmolle. Kapteeni Mustaparta (Hugh Jackman) johtaa Mikä-mikä-maahan majoittuneita merirosvoja, jotka kaappaavat orpolapsia louhimaan kivettynyttä keijupölyä kuin guanoa kalliosta. Erityisen häiritseviä ovat mahtipontisiksi merirosvolauluiksi sovitetut Smells Like Teen Spirit ja Blitzkrieg Bop, jotka jäävät kokonaisuudesta irrallisiksi. Ilmeisesti Wright luuli hetken aikaa ohjaavansa Moulin Rougea?

Näyttelijät ovat karseita, ja Hugh Jackmania lukuun ottamatta he kaikki suhtautuvat materiaaliin aivan liian vakavasti. Pohjanoteeraus on James Hookia esittävä Garrett Hedlund, joka todistaa jälleen kerran olevansa yksi Hollywoodin heikoimmista pääosanäyttelijöistä. Hänellä ei ole roolin vaatimaa karismaa ja repliikeistä kuuluu jatkuvasti yliyrittäminen.

Kenelle Pan on tehty ja mitä sillä on haettu? Ainoa keksimäni tapa, jolla Pan on oikeasti kiinnostava, on kirkkaan puhtaana epäonnistumisena, jonka sisältö, muoto ja budjetti uhmaavat järjellistä todellisuutta.