Synkkiä hetkiä kauniissa puvuissa
Yhdessä maailman kuuluisimmista rakkaustarinoista tuo paljon puhuttu tunne näyttäytyy niin kaiken ylittävänä kuin raatelevanakin. Leo Tolstoin Anna Karenina -romaanin pohjalta on tehty lukuisia sovituksia valkokankaalle, televisioon ja näyttämölle. Nyt venäläisklassikon on ohjannut Joe Wright. Hänet tunnetaan muun muassa elokuvista Sovitus ja Ylpeys ja ennakkoluulo, joten Wright ei ole ensimmäistä kertaa epookin kimpussa.
Venäläinen ylhäisö 1870-luvulla näyttäytyy Anna Kareninassa valtapelien kyllästämänä ja teatterillisen poseeraavana – osa kohtauksista onkin kuvattu teatterin kulisseissa. Eliitin ulkopuolinen kurjuuskin saa lyhyet hetkensä valokiilassa. Kuten monet klassikon aseman saavuttaneet teokset, käsittelee Anna Karenina rakkauden ohella uskollisuuden, vapauden ja moraalin kaltaisia ikuisuusaiheita. Wrightin käsissä korostuvat tarinan tummat sävyt. Moskovan ja Pietarin välillä jyrisevä juna symboloi rattaineen vaaraa.
Epookki on toteutettu taidolla ja tyylillä. Varsinkin pukusuunnittelu hivelee silmää. Monet Anna Kareninaa näyttelevän Keira Knightleyn päällä nähtävät luomukset voi hyvin kuvitella kansainvälisten muotilehtien sivuille. Näyttävää visuaalista ilmettä täydentää dramaattisena jylläävä musiikki.
Pidin pitkään Keira Knightleyta yhden tai korkeintaan muutaman ilmeen näyttelijänä. Sabina Spielreinin rooli viimevuotisessa A Dangerous Method -elokuvassa oli hänen ensimmäinen työnsä, joka teki minuun edes jonkinlaisen vaikutuksen. Annan roolissakin näyttelijä sortuu välillä huulien mutristeluun, mutta ei enää läheskään samassa mittakaavassa kuin uransa alkuaikoina. Knightley vangitsee maneereistaan huolimatta Annan sisäiset ristiriidat: kamppailun järjen ja lojaaliuden sekä järisyttävien tunteiden välillä.
Annan elämän sekoittavaa Kreivi Vronskia näyttelee Aaron Taylor-Johnson, joka nähtiin hiljattain Raakalaisissa ja esitti John Lennonia muutaman vuoden takaisessa hienossa elokuvassa Nowhere Boy. Taylor-Johnson on karismaattisempi nuorena Lennonina kuin Vronskin roolissa, joka vaatisi tarinan puolesta pysäyttävää viehätysvoimaa. Ehkä näyttelijän kellertävän vaaleiksi värjätyt kutrit syövät charmia. Jude Law taas tekee vahvan roolityön Annan suoraselkäisenä aviomiehenä Aleksei Kareninina.
Valitettavasti pitkähkö draama menettää terävyyttään loppua kohden, kun kerronta alkaa junnata ja ilmaisu saa ylidramaattisia piirteitä. Jään kaipaamaan vähäeleisyyttä myrskyisän kertomuksen ja suurten tunteiden vastapainoksi. Sovitus saa kuitenkin lisäpisteitä rohkeista valinnoistaan – elokuva ei missään nimessä ole vain klassikkokirjan kuvitusta – ja komeasta ulkokuorestaan.
Toimituskunnan keskiarvo: 3,1 / 11 henkilöä
Seuraava:
Frankenweenie
Frankenweenien lempeä suhtautuminen kuoleman jälkeiseen elämään on täynnä hellyyttä ja aitoa tunnetta.
Edellinen: Miesten välisiä keskusteluja
Jarmo Lampela palaa suomalaisohjaajien eturiviin vaikuttavalla draamalla kirjailijan luomisprosessista.