Ylpeys ja ennakkoluulo kotikatsomo

Hieman jo rapistunut maalaiskartano herää uneliaisuudestaan eloon Englannin maaseudulla, kun perhe-Bennetille saapuu tieto naapuriin muuttavasta tavoittelemisen arvoisesta poikamiehestä ja tämän varakkaasta ystävästä. Uutinen on suuri, koska perheeseen kuuluu viisi naimaikäistä tytärtä ja isä, jonka omaisuuden tulee perimään kaukainen serkku. Tulevaisuus ei siis ole turvattu, ellei naimakauppoja synny nopeasti.

Tarinana Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo alkaa olla kaikille jo hyvinkin tuttu, mutta se ei estänyt aiemmin tv-sarjoja ja lyhytelokuvia tehnyttä Joe Wrightiä tarttumasta uudelleen aiheeseen ja pyöräyttämästä kerrassaan ihastuttavaa elokuvaa. Vuoden 2005 versio heijastelee 1990-luvun puolivälissä valloillaan ollutta Jane Austen -buumia, joka synnytti esimerkiksi elokuvat Järki ja tunteet (Ang Lee, 1995) ja Emma (Douglas McGrath, 1996) sekä televisiosarjan Ylpeys ja ennakkoluulo (Simon Langton, 1995).

Joe Wrightin versio on ammattitaidolla toteutettu ja otteeltaan raikas. Se laittaa historian pyörimään, tanssimaan ja löhöilemään paheellisesti sohvilla. Wright on onnistunut karistamaan elokuvastaan Jane Austen -filmatisoinneille tyypillisen perienglantilaisen jäykkyyden ja näyttää, miten menneisyydessä on voinut olla hauskaa. Se mikä meille nykylukijoille saattaa Austenin tuotannossa näyttäytyä vanhakantaisena ja kaavamaisena, on aikalaisista voinut hyvinkin olla edistyksellistä. Dvd-julkaisun lisämateriaalit valottavatkin monipuolisesti 1700-luvun lopun seurapiirien käytöstapoja ja spekuloivat elokuvan hahmojen mahdollista suhdetta Jane Austenin elämänvaiheisiin.

Ja mikä viehättävintä Ylpeys ja ennakkoluulo onnistuu vangitsemaan kuvaamansa maaseudun kerrankin totuudenmukaisesti: karjapiha tulvii mudasta ja rankkasade aiheuttaa neitojen ulkonäölle muutakin kuin pari hienostunutta pisaraa otsalla. Kliseisiltä kuviltakaan ei vältytä, koska englantilaisten nummien halki ei voi ilmeisesti vaeltaa ilman sateen seurauksena vartaloon liimautuvaa empire-pukua tai apuun karauttavaa ratsukkoa. Mutta onhan elokuvassa hyvä olla edes jotain tuttua.

Näyttelijävalinnat tuntuvat tuoreilta ja osuvilta. Keira Knightley viisastelee tottuneesti sanavalmiina Elisabethina ja Rosamund Pike on Janena yhtä hurmaava kuin lemmikki kevätniityllä. Myös nuoremmat sisarukset (Jena Malone, Carey Mulligan) pelmahtavat kuviin sellaisella intensiteetillä, että jokaisen on uskottava kuinka tärkeää ja työlästä soveliaan aviomiehen löytäminen todella voi olla. Kiitoksen arvoista on myös se, etteivät tämän pukudraaman pikkusiskot näytä kiiltokuvilta, vaan sopivat hyvin hölmöihin ja kevytmielisiin rooleihinsa. Ainoastaan Matthew Macfadyen ei oikein säväytä herra Darcyna, mutta myönnettäköön, että Colin Firthin jähmeän hurmaaviin saappaisiin on vaikeaa astua.

Wrightin Ylpeys ja ennakkoluulo lumoaa siinä määrin, että sen voi kepeästi nostaa pukudraamojen aateliin. Helposti ahdistuneeksi ja epätoivoiseksi jäävästä tarinasta on hänen käsissään muokkautunut energinen ja viihdyttävä kokonaisuus, joka ilahduttaa historiallisen kerronnan ajoittaiseen pitkäveteisyyteen tottunutta. Maalaisaatelinen tervehenkisyys löytää rahvaanomaisuudessaan huvittavan ilmaisumuotonsa, riisuu tukkalaitteet ja korsetit, sekä tempaa katsojan mukaansa hengästyttävään aviomiehen etsintään.