The Assassin valkokangas

Salamurhaajan omantunnontaistelusta 800-luvun Pohjois-Kiinassa kertova The Assassin on hienovarainen ja tutkiskeleva taidonnäyte ohjaaja Hou Hsiao-Hsienilta. Vallan tavoittelu saa omasta asemastaan kiinnipitävät naiset turvautumaan perumattomiin tekoihin.

The Assassin muistuttaa melodramaattisilta asetelmiltaan hieman Zhang Yimoun Kultaisen kukan kirousta (2006), mutta on tarinana hillitympi ja realistisuus on tärkeässä asemassa. Yimoun vanhemmat elokuvat, kuten Hsiao-Hsien tuottama Punainen lyhty (1991), tavoittavat paremmin silkkikankaiden varjossa tapahtuvat määrätietoiset suunnitelmat.

Tyttönä luostariin viety Nie Yinniang (Qi Shu) on koulutettu hiljaiseksi tappajaksi, jonka työnä on ylläpitää vanhojen sukujen valta-asemia. Kun myötätunto nousee kilpailemaan käskyjen kanssa, saa hän viimeisen tilaisuuden todistaa lojaaliutensa. Hänet lähetetään kotiin tappamaan entinen kihlattunsa ja korkeaan asemaan noussut serkkunsa Tian Ji'an (Chen Chang). Tarkkaillessaan kohdettaan Yinniang huomaa hallitsijan kodissa tapahtuvan valtakamppailun, jota käydään katseilta salassa.

Yinniang joutuu ensimmäistä kertaa elämässään punnitsemaan tappamisen oikeutusta palatessaan keskelle maailmaa, josta hänet oli nuorena riistetty. Värikkäät kankaat ja leikkivät lapset edustavat elämää, jota hän ei koskaan saanut, mutta johon hän ei tekojensa takia enää voi kuuluakaan. Hän alkaa nähdä käskyjen takana kulkevat poliittiset agendat, mutta epäröi asettua luostarin oppeja vastaan, koska siitä on viime vuosien aikana tullut hänen ainoa kotinsa.

Naisten kautta liikkuva tarina näkee miehet pitkälti valtataistelun pelinappuloina. Päätökset tapahtuvat muualla miesten katseilta salassa. Naisten näennäisen tyynen ulkokuoren alla piilee uhma, jota on mahdoton sammuttaa. Monimutkaiset henkilöhahmot ovat täynnä ristiriitoja ja inhimillisiä vikoja. Harvasanainen sankaritar Yinniangin tarkkaileva katse porautuu kuitenkin naamioiden taakse tehden salailusta vaikeaa.

Taistelukohtaukset The Assassinissa ovat hyvin erilaisia kuin esimerkiksi Zhang Yimoun elokuvien monimutkaisissa tanssimaisissa koreografioissa on totuttu näkemään. Ne ovat lyhyitä väkivallan leimahduksia keskellä tyyntä. Usein taistelukohtaukset tapahtuvat puiden lehvien suojassa tai niistä leikataan pois muualla liikkuvien hahmojen matkaan. Yinniang on salamannopea taistelija ja reagoi jokaiseen tuulenvireeseen. Hänen taistelutyylinsä keskittyy puolustamiseen, mutta kun hän iskee, ei hän tarvitse yhtä iskua enempää. Lyhyet kohtaukset kiteyttävät tappavan nopean naisen taistelutyylin tavalla, johon pitkät suunnitelmalliset taistelujaksot eivät pystyisi.

The Assassin suurin valttikortti on sen kuvaaja Ping Bin Lee, joka on tehnyt pitkän yhteistyön ohjaaja Hou Hsiao-Hsien kanssa. Myös In the Mood for Love (2000) -elokuvan kuvannut Lee tuo kynttilöiden hohdossa kiiltävillä silkeillä ja majesteettisina nousevilla vuorenseinämillä suureellisuutta hyvin intiimiin tarinaan. Kamera ei aina seuraa tarinaa, vaan keskittyy liikkuvien ihmisten sijasta juoksevaan veteen tai kukkiviin puihin. Syvätarkkuudella leikittely upottaa ratsastavat seurueet osaksi jylhiä maisemia tai eristää hahmot muista henkilöistä korostaen näin heidän yksinäisyyttään.

Kuten sankarittarensa The Assassin on hiljainen tarkkailija. Katsojille, jotka odottavat pitkiä taistelukohtauksia tai suurta melodraamaa, on elokuva varmaan pettymys. The Assassin on hiljaisesti ja pohdiskelevasti etenevä tarina, joka nojaa pitkälti henkeäsalpaavan kauniiseen kameratyöskentelyyn sekä Qi Shun ilmeikkäisiin silmiin.