Mahtava Oz valkokangas

Kauhuelokuvista tunnetuksi tullut Sam Raimi on jälleen hypännyt hieman erilaisiin puikkoihin ja ohjannut vuoden suurimman ja värikkäimmän Disney-seikkailun, Mahtavan Ozin (2013). Raimin kohdalla tämä ei sikäli ole yllätys, koska hänellä on kokemusta erikoistehostepainotteisten elokuvien ohjauksesta Spider-Man-trilogian (2002, 2004, 2007) kautta. Mahtavan Ozin ovat tuottaneet Tim Burtonin Liisa ihmemaassa -elokuvan (2010) tuottajat, ja elokuvan visuaalinen jälki onkin jo Liisasta tuttua väri-ilotulitusta. Myös Mahtavan Ozin musiikit ovat Liisa ihmemaassa -musiikit tehneen Danny Elfmanin käsialaa.

Oz (James Franco) on sirkuksen mukana kiertävä taikuri ja parantumaton naistenmies, jonka taikuus ja rakkaus perustuvat lähinnä silmänkääntötemppuihin. Jouduttuaan keskelle pyörremyrskyä Oz päätyy aivan toiseen maailmaan, joka on myös nimeltään Oz. Maailma on värikäs ja taianomainen, mutta samalla siinä on myös jotain tuttua.

Oz tutustuu smaragdikaupungissa asuviin noitasiskoksiin (Mila Kunis ja Rachel Weisz) ja saa kuulla, että Ozin kansa uskoo ennustukseen, jonka mukaan suuri velho saapuu ja vapauttaa heidät pahan noidan kynsistä. Valtakunnan hallitsijuus ja kaikki sen rikkaudet ovat hänen, jos hän saa kansan uskomaan, että hän on suuri velho ja kukistaa pahan noidan. Kuvio ei tietenkään lopulta ole niin yksinkertainen, ja kun Oz kohtaa etelän lempeän noidan Gildan (Michelle Williams), hän joutuu etsimään itsestään sankaria, jota ei tiennyt olevan olemassakaan.

Käsikirjoituksensa puolesta Mahtava Oz ei juurikaan loista. Hahmojen motiivit ovat ohuita, ratkaisut toisinaan käsittämättömiä ja koomiset sivuhahmot enemmän välttämätön paha kuin piriste. Tapahtumat seuraavat ohutta lankaa, jonka on tarkoitus vain luotsata porukka kohti seuraavaa eeppistä tapahtumaa. Käsikirjoituksen ei kuitenkaan ole tarkoituskaan olla Oscar-tasoa, sillä elokuvan pyrkimykset ovat selvästi enemmän visuaalisessa puolessa. Tässä, ja monessa muussakin, suhteessa Mahtava Oz muistuttaa Liisa ihmemaassa -elokuvaa. Disney on kaivanut vanhat suosikkisadut esiin viedäkseen katsojat visuaalisiin taikamaailmoihin, joissa värit ovat aiempaa kirkkaampia, ulottuvuudet syvempiä ja toiminta kovempaa.

Näyttelijät pistävät parastaan ylinäytelläkseen mahdollisimman paljon, mikä lienee tietoinen ratkaisu, jolla elokuvaan on haettu vanhojen elokuvien henkeä. James Franco väläyttelee sarjatulella leveitä veijarihymyjä ja Michelle Williams hymyilee läpi elokuvan siirappisen lempeästi. Näyttelijät hoitavat saturoolinsa pääosin moitteettomasti, mutta Mila Kunisin roolisuoritus menee useaan otteeseen metsään.

Mahtava Oz voi olla loistava elokuva, jos haluaa nähdä kirkkaita värejä ja huikealla elokuvateknologialla tehtyjä toinen toistaan uskomattomampia ympäristöjä ja kohti tulevia objekteja. Elokuva on niin makeaa silmäkarkkia, että se miltei sattuu hampaisiin – ja sellaisena sitä on katsottava, mikäli haluaa saada elokuvasta jotain irti.

Se edustaa ikään kuin elokuvamaailman huvipuistolaitetta, missä mennään värikkääseen koriin ja sen jälkeen vain nautitaan väreistä ja vilinästä ilman suurempia ajatuksia. Jos tällainen kyyti aiheuttaa yleensä oksetusta, kannattaa elokuva jättää suosiolla väliin. Jos taas Liisa ihmemaassa ei lannistanut eikä Hobitti (2012) haukotuttanut, Mahtava Oz kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa, sillä se on herkkua tehoste-elokuvien ystäville. Se on ennen kaikkea elokuvateatterielokuva, sillä siinä on useita kohtauksia, jotka on selvästi omistettu 3D-teknologialle, ja ilman 3D:tä nämä kohtaukset voivat olla melko puuduttavia.