007 Skyfall valkokangas

Bond, James Bond, palaa jälleen Hänen Majesteettinsa salaiseen palvelukseen oltuaan muutaman vuoden tauolla MGM:n talousvaikeuksien takia. Ian Flemingin luomus on viettänyt aikaa valkokankailla jo puoli vuosisataa, joten 23. Eon-yhtiön tuottama Bond-elokuva tarjoaa paitsi uuden Bond-seikkailun myös juhlistaa hahmon pitkiä perinteitä.

Bond palaa ruotuun monellakin tavalla. Toisin kuin kaksi edeltävää Bondia eli hahmon uudistaneet Casino Royale ja Quantum of Solace tuore Skyfall on itsenäinen tarinansa. Kahdessa edellisessä elokuvassa aloitettu Bondin uudelleensyntymä viedään kuitenkin hahmon kehityksen kannalta loppuun yllättävällä mutta lopulta johdonmukaisella tavalla.

Teoksen aikana ympyrä kiertää täyden kierroksen ja omalla tavallaan palaa niihin kuviin ja niihin tunnelmiin, joista Bond-elokuvasaaga puoli vuosisataa sitten alkoi. Elokuvassa vihjataan sopivasti Bondin pitkään historiaan yksittäisillä kohtauksilla, esineillä ja dialogilla, mutta ei jäädä mässäilemään nostalgiassa. Legendaarinen Aston Martin -auto tosin tekee näyttävän comebackin ja senhän se ansaitseekin. Autossa on enemmän persoonallisuutta kuin tusinaleffojen päähenkilöissä.

Klassiset elementit ovat muutenkin kasassa hyvällä tavalla ja luontevasti. Nähdäänpä pitkästä aikaa klassinen alkuintrokin Adelen esittämän onnistuneen tunnuskappaleen myötä. Skyfall on Bond-seikkailu ytimiään myöten eli pohjimmiltaan tiettyyn formaaliseen kuvioon perustuva toimintaseikkailu, mutta kaikki on tehty viimeisen päälle. Oscar-voittajatason tekijämiehet, kuten ohjaaja Sam Mendes, pääkuvaaja Roger Deakins sekä elokuvan pääkonnaa Silvaa esittävä Javier Bardem, elävöittävät teosta huomattavasti.

Mendesin vahvuudet henkilöohjaajana tulevat erityisesti esiin sekä Bondin (Daniel Craig) että M:n (Judi Dench) hahmoissa. Skyfall tarjoaa kiehtovan kurkistuksen kummankin hahmon persoonan ytimeen ja pimeään puoleen selittämättä kuitenkaan asioita puhki tai vesittämättä arkkityyppien olemusta.

Deakinsin kuvaus on miehen korkeiden standardien mukaista laatutyötä. Tietyt kohtaukset, kuten Bondin ja konnan mustien silhuettien kaksintaistelu Shanghain pilvenpiirtäjässä, ovat silmiä hivelevän kuvauksellisia. Toimintakohtauksissa on näyttävää sähäkkyyttä vailla pompöösiä efektipullistelua. Jason Bournen hahmo on varmasti saanut Bondinkin skarppaamaan, mutta tekijätiimi on aivan oikein tajunnut, ettei Bondin tarvitse eikä kuulu olla korostetun realistinen, koska Bond ei ole maanläheisen huomaamaton peitehommissa toimiva operaattori vaan 007.

Parhaat Bond-elokuvat ovat aina edellyttäneet Bondin arvoista antagonistia. Viimeisimmissä Bondeissa ei sellaista ole ollut täysipainoisesti tarjolla, mutta Javier Bardemin Silva korjaa tämän puutteen kertaryminällä. Silva on traaginen, hyytävä ja pitkästä aikaa elämää suurempi suurrikollinen, jolla on näennäisen perustellut motiivit teoilleen, mutta joka on häiritsevän liskomaisella tavalla hyvin nyrjähtänyt. Bardem tekee hieman saman tempun kuin Heath Ledger Christian Balelle Yön ritarissa eli varastaa estoitta lähes joka kohtauksen.

Vaisumman Quantum of Solacen jälkeen Bond-sarja ottaa jälleen kerran itseään niskasta kiinni, suoristaa puvuntakkinsa ja palauttaa mieliin, miksi Bondeja on tehty jo 50 vuotta ja miksi James Bond tulee palaamaan valkokankaille tulevinakin vuosina. Skyfall on paitsi ensiluokkainen Bond-elokuva myös ensiluokkainen seikkailu- ja toimintaelokuva, jossa ei tarvitse kelloa vilkuilla elokuvan pitkästä kestosta huolimatta.