Merijalkaväen mies valkokangas

Tammikuussa 1991 Yhdysvallat teki sen ensimmäisen kerran, nimittäin taisteli Saddam Husseinia vastaan, oltuaan ensin miehen puolella 1980-luvulla tämän tapellessa Iranin mullaheja vastaan. Tosin tuolloin syyt kampanjaan olivat varsin yksiselitteiset. Saddam oli hyökännyt Kuwaitiin 2.8.1990 ja ryövännyt ja raiskannut. Ehkä öljylläkin oli osansa läntisen maailman aktiiviseen haluun vapauttaa tällainen Lähi-idän arabimallidemokratia isompansa orjuuttavasta ikeestä.

Näillä eväin merijalkaväkeen listautui myös kolmannen sukupolven patrioottinen sotilas, Anthony Swofford. Kokemuksistaan hän kirjoitti realistisen bestsellerin vuodeksi 2003 ja Jarhead-teoksen pokkariversio on edelleen nettikirjakauppojen bestsellerlistoilla yli läntisen maailman.

Oscar-ohjaaja Sam Mendes (American Beauty, Matkalla Perditioniin) iski nykyisen toisen Irak-kampanjan aikana ilmeiseen kultasuoneen tehdessään elokuvasovituksen Swoffordin kirjasta. Merijalkaväen miestä katsoessa onkin hyvin helppo unohtaa, ettei kyseessä ole tämä nykyisen George Bushin masinoima sota vaan hänen isänsä, sen numero 41:n. Väliäkö hällä, samanlaista menoa ja isänmaallista uhoa lienee löytynyt molempien armeijoiden sotilaiden joukosta.

Merijalkaväen mies kuvaa graafisen yksityiskohtaisesti Swoffordin (Jake Gyllenhaal) kouluttautumista merijalkaväen tarkkuusampujajoukkoihin ja mitä tapahtuu vai tapahtuuko mitään, kun kutsu käy ensimmäisten joukossa aavikolle olosuhteisiin, joihin Yhdysvaltain armeija ei oikein osannut joukkojaan kouluttaa, kuten ei Hitlerkään pakkaseen 1940-luvun alkupuolella.

Sodan tarkka mielettömyys pysyy Swoffordin tähtäimen läpi hiukan tavallista hiekkatetsaajaa kauempana, mutta Mendesin tahallinen tapa onkin ollut keskittyä Swoffordin koulutukseen, jonka laadun raudanlujana ja taipumattomana takaajana on merijalkaväen konkari kersantti Sykes (nykyisin täystyöllistetty Jamie Foxx). Lopputuloksena on ilmeisen realistinen sotakuvaus, joka ei kuitenkaan sinänsä tuo juurikaan uutta 2000-luvun sotaelokuvaan, jos sellaista nyt onkaan.

Merijalkaväen miehen tarinaan pääsee parhaiten, mutta hiukan suuremmalla vaivalla mukaan, lukemalla Swoffordin kirjan vaikka ensi kesäloman aikana omalla tutulla mökkilaiturilla.