2023: Yllätystä ei koettu kotimaistenkaan saralla Kaurismäen uutuuden noustessa kärkeen.
Elokuvien runsaus näkyy vuosilistojen hajanaisuudessa
Elokuvat eivät onnistuneet viime vuonna keräämään katsojia teattereihin enää samassa määrin kuin ennen korona-aikaa. Kokonaiskatsojamäärä teattereissa oli runsaat seitsemän miljoonaa, mikä oli yli miljoonan katsojan parannus vuoteen 2022 mutta jäi liki parilla miljoonalla katsojalla koronaa edeltäneistä huippuvuosista. Kotimaistenkin elokuvien katsojamäärät jäivät muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta varsin vaatimattomiksi. Ilman vuoden elokuvailmiöitä, Barbieta ja Oppenheimeria, kokonaiskatsojamäärä olisi teattereissa jäänyt vieläkin matalammaksi, sillä nämä kaksi elokuvaa keräsivät yhteensä liki 1,1 miljoonaa katsojaa.
Laskeville katsojamäärille on mietitty syitä ja selityksiä. Suoratoistopalvelut ottavat katsojista osansa, kun moni uutuuselokuva tulee televisiosta katsottavaksi hyvinkin nopeasti teatteriensi-illan jälkeen, ja osa elokuvista julkaistaan jopa suoraan suoratoistopalveluissa. Alati kallistuvat elokuvaliput eivät myöskään varsinaisesti houkuttele elokuvateattereihin. Toisaalta laskevien katsojamäärien tuomaa tulovajausta teatterit ymmärrettävästi koettavat kompensoida jotenkin. Tilanne ei ehkä ole vielä huolestuttava, mutta trendi saa mietteliääksi. Onko elokuvien katselusta teattereissa tulossa harvemmin nautittavaa luksusta aiemman elokuvien arkisemman katsomisen sijaan. Aika näyttää.
Edellä mainitut viime vuoden katsojamagneetit löysivät myös Film-O-Holicin vuoden elokuvavalintojen joukkoon. Vuoden katsotuin elokuva Barbie jäi listauksen kärkikymmenikössä hieman vaatimattomammalle seitsemännelle sijalle, mutta katsojatilastojen kakkonen Oppenheimer otti listalla ykkössijan. Kärkisija heltisi ennen kaikkea tasaisella suorittamisella. Oppenheimer ei ollut yhdenkään äänestyslistan ykkönen, mutta elokuva löytyi liki kaikkien äänestykseen osallistuneiden listalta. Vastaava tasaisuus on aiemmissakin vuosiäänestyksissä tuonut kärkisijan.
Valinta vuoden elokuvaksi on myös täysin ansaittu. Oppenheimer on atomiasetta ja valtaa käsitellessään liki pelottavan ajankohtainen ja filmimateriaalille kuvattuna suoranainen taidonnäyte perinteisen elokuvanteon ilmaisuvoimasta. Tiettyä perinteisyyttä löytyy myös listan kakkossijalta. Miesten karille ajautuvasta ystävyydestä kertova The Banshees of Inisherin sulatti monen elokuvanystävän sydämen, mutta silti nousu listan toiseksi oli hienoinen yllätys. Ero kolmanneksi yltäneeseen naisvetoiseen Táriin jäi pieneksi.
Kärkikolmikon jälkeen avautuvassa kärkikymmenikön loppuosassa ei ole varsinaisia yllätyksiä. Jo kritiikeissä edukseen erottuneet elokuvat ovat odotetusti keränneet ääniä. Yllättävin on ehkä listan kymmenenneltä sijalta löytyvä hieman vähemmälle huomiolle jäänyt herkkä irlantilaiselokuva Hiljainen tyttö.
Kotimaisista elokuvista Aki Kaurismäen Kuolleet lehdet nousi odotetusti kärkikymmenikköön ja lunasti parhaana kotimaisena listan neljännen sijan. Toinen viime vuonna huomiota saaneista kotimaisista eli Jalmari Helanderin toimintaelokuva Sisu lunasti myös paikkansa listalta sijalla neljätoista. Muilla kotimaisilla ei ollut asiaa listasijoituksille.
Varsinaisen vuosiäänestyksen ohessa toimituskuntalaiset saavat halutessaan erikseen listata kotimaisista kolme parasta. Kotimaisten erillismittelö oli kahden kauppa. Järjestys ei muuttunut, mutta kotimaisten kahdenvälisessä Sisu laittoi Kuolleet lehdet tiukemmalle kuin varsinaisessa äänestyksessä. Kolmannelle ei ollut tarjolla edes korvapuustia, sillä kolmatta sijaa ei voinut jakaa, kun loput kotimaiset jäivät hajanaisiksi yksittäismaininnoiksi.
Elokuvien hajanaisuus näkyy muutoinkin vuosilistauksessa, ja on näkynyt jo muutaman vuoden. Taustalla on selkeitä selittäviä tekijöitä. Muutama vuosi sitten Film-O-Holicin vuosiäänestys avattiin kaikille Suomessa kyseisen vuoden aikana julkaistuille elokuville, jotka oli arvosteltu Film-O-Holicissa. Aiemmin äänestyksessä huomioitiin vain teatteriensi-illat, mutta nykyään mukaan kelpaavat niin suoratoistoissa, tallenteilla kuin festivaaleillakin julkaistut elokuvat. Lisäksi teatteriensi-iltojen määrä on kasvanut. Nykyisellään ensi-iltaan tulee neljästä viiteen elokuvaa viikossa, filmikopioiden aikaan määrä oli puolet tästä.
Elokuvien runsauden tuoma hajanaisuus näkyy siinä, että moni elokuva jää äänestyksessä yksittäismaininnaksi. Kahdenkymmenen elokuvan listauksessa jälkimmäisen kymmenikön järjestys on siksi jo aika lailla merkityksetön, sillä kyse on hajanaisesti ääniä saaneista elokuvista. Listan viimeinen sija ratkaistiin kolikolla. Brittielokuva Viimein vuoro ja David Fincherin Tappaja jakoivat saman pistemäärän eikä pistelaskun reunaehdoillakaan elokuvien välille saanut eroa, joten sija ratkesi kolikolla, joka kellahti Viimeiselle vuorolle.
Vuosilistaus löytyy kokonaisuudessaan alta, kuten myös jokaisen äänestykseen osallistuneen oma listaus, jossa kukin on laittanut paremmuusjärjestykseen näkemänsä elokuvat. Vähimmäismäärä on ollut viisi, enimmäismäärä kymmenen elokuvaa. Listattavien elokuvien on oltava sellaisia, jotka ovat kyseisenä vuonna tulleet suomalaisen yleisön nähtäville ja ne on arvioitu Film-O-Holicissa.
Halutessaan jokainen äänestykseen osallistunut on voinut mainita myös vuoden pettymyksen. Kyseessä ei ole vuoden huonoimman elokuvan nimeäminen vaan elokuva tai elokuvakulttuurin ilmiö, jonka on kokenut pettymykseksi.
Vuoden elokuvat 2023
1. Oppenheimer
2. The Banshees of Inisherin
3. Tár
4. Kuolleet lehdet
5. The Whale
6. Aftersun – päivämme auringossa
7. Barbie
8. Poika ja haikara
9. Killers of the Flower Moon
10. Hiljainen tyttö
11. Decision to Leave
12. Valon valtakunta
13. Enys Men
14. Sisu
15. Babylon
16. Asteroid City
17. The Fabelmans
18. Rebel
19. Lamb
20. Viimeinen vuoro
Kimmo Ahonen
1. Hiljainen tyttö
Laadukkaan elokuvavuoden helmi oli tämä pieni suuri lapsuuskuvaus, jossa on ajattoman klassikon ainekset.
2. Oppenheimer
3. Killers of the Flower Moon
4. The Whale
5. War Pony
6. Kuolleet lehdet
7. EO
8. The Banshees of Inisherin
9. Sisu
10. The Fabelmans
Pettymys
Asteroid City
Outi Hakola
1. The Banshees of Inisherin
Elokuvan synkkä huumori luo oivaltavia huomioita ystävyyden ja yhteisön jännitteistä sekä koston kierteen synnystä.
2. Barbie
3. Asteroid City
4. Kuolleet lehdet
5. Tár
6. Oppenheimer
7. The Fabelmans
8. The Whale
9. To Leslie
10. The Creator
Pettymys
Indiana Jones and the Dial of Destiny
Vaikka odotukset eivät olletkaan kovin korkealla elokuvan suhteen, oli silti surullista nähdä seikkailusarjan tyytyvän nopeatempoiseen pintakiiltoon ilman kiinnostavia henkilöjännitteitä tai ylipäänsä mitään syvällistä otetta tarinaan.
Janne Kahila
1. Enys Men
Visuaalisesti upea Enys Men on kansanperinteestä ja mytologiasta ammentava unenomainen matka muistoihin.
2. Reality
3. The Whale
4. The Banshees of Inisherin
5. Valon valtakunta
6. Viimeinen vuoro
7. Kuolema Venetsiassa
8. Andra akten – Toinen näytös
9. Oppenheimer
10. Ilveskuiskaaja
Esa Karell
1. Lamb
Upea kuvaus menettämisen tuskasta sekä sen pakonomaisesta kompensoinnista Islannin jylhissä maisemissa.
2. Rebel
3. Hiljainen tyttö
4. Valon valtakunta
5. Oppenheimer
6. Suuri kusetus
Emmi Koivumäki
1. Aftersun – päivämme auringossa
Aikuisen ja lapsen katseet menneisyyteen yhdistyvät haikean kuulaassa muistojen matkassa.
2. The Banshees of Inisherin
3. Tár
4. Muiden lapset
5. Muistan sinut Pariisi
6. Killers of the Flower Moon
7. Oppenheimer
8. Kuolleet lehdet
9. Decision to Leave
10. Barbie
Jussi Lahtonen
1. Titina-terrieri Pohjoisnavalla
Mestarillinen animaatio Pohjoisnavan löytämisestä ja pikkuisesta Titina-terrieristä sai tuhat kertaa vähemmän katsojia kuin vuoden katsotuin elokuva, mutta on laadultaan yksi tuhannesta.
2. The Whale
3. Oppenheimer
4. Living
5. Babylon
6. Poika ja haikara
7. Air
8. The Banshees Of Inisherin
9. Viimeinen vuoro
10. Sound of Freedom
Pettymys
Valtion vihamielinen suhtautuminen kulttuurin ja sen kritiikin tukemiseen tavalla, joka vaarantaa pienempien tahojen toiminnan. Monet kriittiset silmät ovat vaarassa sulkeutua.
Mikko Launis
1. Babylon
Babylon on kuin elämä. Alussa se on komedia. Lopussa se on tragedia.
2. Beau is Afraid
3. Talk to Me
4. Enys Men
5. Tappaja
6. The Whale
7. Valon valtakunta
8. Asteroid City
9. Renfield
10. Barbie
Tuomo Marttila
1. Kahdeksan vuorta
Paolo Cognettin aikuistumista sekä isien ja poikien välisiä suhteita käsittelevä romaani kääntyi hulppeine alppimaisemineen täydellisesti elokuvan kielelle ollen samalla vuoden koskettavin miestenvälisen ystävyyden kuvaus.
2. Aftersun – päivämme auringossa
3. Poika ja haikara
4. Kuolleet lehdet
5. Killers of the Flower Moon
6. Decision to Leave
7. Disco Boy
8. Tár
9. Godzilla Minus One
10. Kutsumus
Pettymys
Hallituksen kulttuuripolitiikka
Pilvi Meriläinen
1. Hassisen kone 40 vuotta myöhemmin
Dokumenttielokuvan ainutlaatuista voimaa: tätä katsoessa haluaa myös laulaa. Ja tuntee ettei ole yksin, sillä tämä yhdistää katsojat.
2. Oppenheimer
3. Sisu
4. Lapua 1976
5. Tár
6. Barbie
7. Cocaine Bear
Juha Rosenqvist
1. Peluri – Kuolema on elävien ongelma
Teemu Nikin omintakeinen elokuva jätti näkemistäni elokuvista syvimmän muistijäljen.
2. Oppenheimer
3. Sisarukset
4. Ei karhuja
5. Sisu
6. Tár
7. Sotaoikeus
8. Rebel
9. Kuolleet lehdet
10. Lamb
Pauliina Savola
1. Decision to Leave
Unenomainen ja kaunis elokuva, joka kestää ja kaipaa useampaa katselukertaa.
2. Savusaunasisaruus
3. Kukaan ei katso sinua silmiin
4. Oppenheimer
5. Aftersun – päivämme auringossa
6. Kuolleet lehdet
7. Barbie
8. Tár
9. The Banshees of Inisherin
Pettymys
Killers of the Flower Moon
Ylipitkä ja alkuperäiskansanäkökulman lähes totaalisesti ohittava yltiömaskuliininen gansterimeuhkaus upotettuna lännen lavasteisiin. Potentiaalia oli paljon, mutta se hukattiin täysin.
Mikko Tirronen
1. Poika ja haikara
Hayao Miyazakin Poika ja Haikara -elokuvan maailma on kummallinen, kaunis ja katastrofin partaalla – ja ehkä juuri siksi niin todentuntuinen.
2. The Banshees of Inisherin
3. Tár
4. The Fabelmans
5. Kuolleet lehdet
6. Oppenheimer
7. Barbie
8. Asteroid City
9. Mission: Impossible – Dead Reckoning Part One
10. Tappaja
Pettymys
Spider-Man: Across the Spider-Verse -elokuvan loppu
Kaikista vaihtoehtoisista todellisuuksista elämme siinä, jossa Spider-Man: Across the Spider-Verse kestää lähes kaksi ja puoli tuntia ja jättää silti tarinansa kesken halpamaisimmalla mahdollisella tavalla.
Seuraava:
Katsojakokemus ennen ja nyt
Onko elokuvissa käymisen kulttuuri muuttunut viimeisten vuosikymmenten aikana? Riittääkö hyvä elokuva vai kaipaako katsoja leffateattereihin monipuolisia oheispalveluita?
Edellinen: William Friedkin 1935–2023
William Friedkinin poismenon myötä on syytä pohtia taiteentekijöihin kohdistuvaa jälkimoralisointia.