Decision to Leave valkokangas

Eteläkorealainen elokuvaohjaaja Park Chan-wook teki viime vuonna näyttävän paluun Cannesissa. Miehen uusin ohjaustyö Decision to Leave debytoi festivaalin kilpasarjassa vieden mukanaan parhaan ohjaajan palkinnon. Romanttinen ihmissuhdemysteeri vankistaakin Parkin asemaa yhtenä Etelä-Korean parhaimmista elokuvatekijöistä Bong Joon-hon rinnalla.

Parkin ja tämän pitkäaikaisen tekijäkumppanin Jeong Seo-kyeongin käsikirjoittama elokuva kertoo Bhutanissa työskentelevästä rikosetsivästä (Park Hae-il), joka päätyy selvittämään vuorelta pudonneen kiipeilijän kuolemaa. Epäilevät katseet kohdistuvat välittömästi miehen erikoisesti käyttäytyvään nuoreen kiinalaisvaimoon (Tang Wei). Tutkimuksen aikana etsivän ja naisen välille syntyy suhde, joka johtaa aina vain syvemmälle mysteerien verkkoon.

Decision to Leave on poikkeava teos räväkkyydestään tunnetulta ohjaajalta. Park kuljettaa pienieleisesti ja elegantisti kahden ihmisen hiljalleen vankistuvaa suhdekuvausta. Pakkomielteet, rakastuminen ja piilotettu totuus punoutuvat yhteen lankakerämäisesti avautuvassa tarinassa, jonka rinnalle ohjaaja lomittaa allegorisia viittauksiaan. Keskeiseksi nousee silmien ja katseen läsnäolo – poskia pitkin valuvat kyyneleet, unettomuus, viimeinen katse ennen kuolemaa.

Ympärille rakentuu Etelä-Korean yhteiskunnallinen maisema. Nuoren kiinalaisimmigrantin ja ikääntyneen etsivän välinen suhde nostaa esiin iän ja taustan tuomia valtarakenteita, oletuksia ja ennakkoluuloja. Kielen asema on jälleen keskeinen, kuten Parkin aiemmassa ohjaustyössä The Handmaiden (2016). Huomio paikantuu siihen, miten asioista puhutaan, mitä ymmärretään ja mitä jää sanomatta.

Tyyliltään elokuva on kiehtovan pidättyvä ja maltillinen. Se pureutuu ihmisten haluihin, vietteihin ja tunteisiin, mutta vailla Parkin elokuville leimallista groteskiutta. Teos ei pyri hätkähdyttämään vaan jää kuplimaan kokijansa sisälle ja kutsuu katsomaan uudestaan.

Elokuva vaatii kuitenkin valppautta ja tarkkaavaisuutta. Pienet hetket lipuvat nopeasti silmien ohi ja juonelliset hyppäykset pudottavat helposti kyydistään. Ohjaajan rajua kuvastoa vierastaneille teos on katsomiskokemuksena myötämielisempi, mutta myös haastava.

Avautuessaan Decision to Leave tarjoaa kuitenkin paljon. Irtautumalla totutusta Park paikantaa uusia puolia impulsiivisista ihmisraunioista. Valokeila on entistä näkyvämmin viitteellisessä tunnemaailmassa, yksittäisissä sekunneissa ja sanattomassa painostavuudessa tekijälleen ominaista huumoria kuitenkaan unohtamatta.

Ennen kaikkea elokuva on vaikuttavasti rakennettu aihioiden ja ajatusten paletti. Vaitonainen ja sykähdyttävästi kerrottu tarina rakkaudesta ja totuuden etsimisestä.